mustavalkoinen

Kuvissa maisemia viime viikkoiselta ravintolavierailulta Katajanokalta ja alla taas suttuisia sisätiloissa hämäränä päivänä otettuja kuvia salamalla. Mun pitäisi todella harjoitella kameran käyttöä. Ostettiin vuosi sitten jouluna koko perheellemme yhteiseksi Nikonin D3100 järjestelmäkamera, ensimmäinen järjestelmäkamera, mitä olen ikinä käyttänyt. Kuvien laatu pokkarikuviin verrattuna on tietysti huima, mutta vähän kyllä harmittaa nyt enemmän kuvaamisesta innostuneena, etten ole tutustunut enempää kameran saloihin vaan kuvaan ihan vaan simppelisti, ja tylsästi automaatti-asetuksilla. Mitä tuhlausta. Olen niin kärsimätön, etten vaan jaksa perehtyä valokuvausoppaisiin ja varsinkin, kun olen niin epätekninen ja -teoreettinen, että kaikkein yksinkertaisimpienkin ominaisuuksien omaksuminen tuntuu harmillisen työläältä. Viime syksynä yritin ilmottautua valokuvauskurssille, mutta yritykseksi jäi. Kurssipaikat menivät niin nopeasti, ettei ollut toivoakaan päästä mukaan. Jonosijalle olisi ollut paikka monen kymmenen mukaan halukkaan hännillä, eikä tuntunut realistiselta, että mukaan olisi mahtunut. Mutta ehkä ensi syksynä? Kamerajalustan ja ehkä ulkoisen salaman haluaisin hankkia. Helpottaisi ja parantaisi sitä hämäräkuvaamisen kuvalaatua varmastikin.

Kuvat käsittelen yleensä PhotoScape-ohjelmalla, mutta senkin käyttö on vielä aika tuuripeliä, niin kuin aikaisemminkin mainostin. Tuleepahan ainakin joka kerta erilainen kuva, ei kai sen niin nuukaa tai vakavaa ole:) Usein blurrraan jotain tehostetta päälle, kirkastan kuvia ja muutan niiden kokoa. En ole vielä päättänyt, mikä kuvakoko olisi blogiin sopiva, mutta etsimällä löytää. Eikä kukaan ole seppä syntyessään ja näin aloittelijaksi olen kuitenkin melko tyytyväinen aikaan saannoksiini. Kuvia on tullut otettua tuhansia, enemmän kuin useiden vuosien aikana pokkarilla (Canonin PowerShot) yhteensä, nyt puolentoista vuoden ajan. Pokkarikin on ihan hyvä, ainakin kirkkaassa säässä ulkona, mutta vähän hämärämmässä kuvanlaatu ei ole kovin hyvä. Voi olla, että kamera on jotenkin vaurioitunut, kerran jonain talvena oli niin kovalla pakkasella ulkona, ettei ole sen jälkeen ollut ihan entisensä. Mutta nyt Nikon on ollut kovassa käytössä, toivottavasti kestää hyvin käytössä ja palvelee mahdollisimman kauan :)

Alla kuvia, niitä sisäkuvia, viime perjantailta. Käytiin silloin Joonaksen kanssa leffassa katsomassa 21 tapaa pilata avioliitto. Oli ihan katsottava, kepeä ja kevyt ja ihan hauskakin. Yleensä tykkään vähän eri tyyppisistä elokuvista, mutta tuo oli ihan sopiva siihen hätään. Yleensä tykkään katsoa aika raskaitakin elokuvia, psykologisesti rankempia ja enemmän ajattelemisen aihetta antavia. Ihan hömpästä en tykkää, en elokuvissa enkä kirjoissa. Muttta välillä voi ottaa vähän kevyemmin ;)

Päällä on vuosia vanhat mustat Lindexiltä ostetut korkeavyötäröiset shortsit, niissä on vähän pidemmät lahkeet, mutta ovat minusta kivemmat noin pikkuisen ylös käärittyinä. Paita on niin ikään Lindexiltä, muistaakseni viime keväänä ostettu valkoinen kauluspaita, missä on tuollainen "röyhelö" rinnuksilla. Sukkikset on sentään tämän kevään saalista ja kengät viime syksyiset DinSkosta. Hiukset on sen näköiset että tarttis jotain tehdä. Ovat ohentuneet tässä menneen talven aikana ikävän paljon ja olen ajatellut vakavissani leikata hiukset lyhyiksi, mutten ole vielä raaskinut, vaikken kyllä tiedä, onko näissä paljon säästelemistä ;) Väri on oma, tai latvoissa auringon ja vanhojen värjäyksien vaalentamaa, mutta päällisosa on kokonaan omaa väriä. Mulla on hiukan punertavaa hiusvärissä luonnostaan, enkä tykkää siitä, minkä näköiseksi menevät värjätessä, jäävät aina ikävän kellertäviksi. Ihan vaalennusvaalennusta en ole muistaakseni ikinä -tai ainakaan vuosiin- hiuksiinin laittanut, sävyä vain hiukan. Hius on vähän luonnotaipuisa ja tosi kuiva, niin värjääminen ei yleensä lupaa mitään hyvää muutenkaan. Joten saavat olla melko luonnontilassa. Kesä saa kohta hoitaa vaalennusta luonnon keinoin :)