torstai 24. huhtikuuta 2014

kiirusta

pitää..



Itsehän olen kiireeni valinnut, tai keksinyt. Ei tässä oikeasti ole mitään kiirettä. Mutta olen niin täynnä kaikenlaisia ideoita ja energiaa, että ei tahdo päivä riittää. Ajattelin taas että päivätoiminnassa käyminen vie aikaa kaikelta muulta tekemiseltä niin, että kotonaoloaikana pitää tehdä sitten enemmän ja nopeammin :D Tekemisenpuutteen takiahan en alkanut Tuulimyllyssä käymään, vaan kovaa vauhtia edenneen ja syventyneen erakoitumisen takia. Ja onhan sielläkin tekemistä ihan koko päiväksi, ettei tarvitse tyhjänpanttina olla sielläkään. Seurassa on ihan kiva olla. Aitoja ihmisiä ja kiinnostusta saan osakseni koko ajan. Joku tulee aina juttelemaan :) Olen edelleen (ehkä?) jonkin laisessa hoitajan roolissa siellä, ihmiset tietävät kuitenkin, että olen ammatiltani mielenterveyshoitaja. Ehkä ei ollut hyvä kertoa, en tiedä. Mutta ihan mukavaa on ollut.

Eilen pyöräilin sinne ekan kerran aamulla (ja toki iltapäivällä takaisinpäin), oli ihan kiva lenkki ja herättti mukavasti. Joku ystävällinen ihminen tuli sanomaankin, että oletpa freesin näköisenä heti aamusta. :) Tuo neljän kilometrin matka on vähän pitkä kävellä, mutta pyörällä se menee kivasti.

Mutta tekemistä. Halusi tänäänkin herätä aikaisiin, kuuden jälkeen, että ehtisin tehdä kaikkea mitä haluaisin, eikä se kaikki edes sisällä kotitöitä. Niihin en aio kaikkea aikaani enää käyttää. haluan oko ajan tehdä jotain muuta, ulkoilla, kirjoitttaa kirjeitä, toista blogiakin tekisi mieli kirjoittaa. Otan kuvia edelleen ahkerasti, niin tänne kuin facebokin arkikuvahaasteseen ja raahaan kameraa joka paikkaan minne menenkin. Lukukykykin on onneksi palannut, pariin viikkoon en pystynyt keskitttymään lukemiseen ollenkaan ja se oli inhotttavaa. Luin pari riviä, en tajunnut mitään ja nukahdin. Huoh. Nyt olen taas onnistunut lukemaan. Onneksi! Luin eilen illalla yhden kirjan loppuun ja laskin että olen lukenut kuusitoista kirjaa tänä vuonna.

Jumpalle ja salille tekisi mieli myös. Ja ulkoilemaan. Kirjastoon pitäisi käydä palauttamassa pari kirjaa. Kirjoittaa yksi piiitkä kirje loppuun. Käydä kaupassa, haluaisin nyt löytää sen korin pyörääni. Niin ja hoitajalle on aika tässä kohtapuoliin. Aika paljon on asioita tapahtunut ja muuttunt sen jälkeen kun siellä kuukausi sitten viimeksi kävin. Kevätauinko on tuonut nyt tosiaan aika paljon energiaa. Nukun yöllä, joten en siitä huolestu, vähemmän, mutta nukun kuitenkin.

Nyt muiden juttujen kimppuun :)


maanantai 21. huhtikuuta 2014

kesä!

Pääsiäispyhien kuvia..




pääsiäiskuvia, ja ihan muutama sana pääsiäisestä :)

Pitkät on olleet pyhät ja äkkiä taas menneet. En meinaa pysyä päivistä enää perässä, mutta huomenna koittaa arki kuitenkin. Meillä ei erityisiä pääsiäistraditioita ole, vapaata vaan, ja kun pääsiäinen on aina eri aikaan, eikä toistu kuten joulu aina samoina päivinä, meinaa se muistua mieleen vasta silloin kun se on jo kohdalla.

Perjantai-iltana oltiin istumassa iltaa siskon perheen luona, herkuteltiin ja muutama lasillinen viiniä tuli nautittua. Aikaisiin ajeltiin bussilla kotiin, E oli sattumalta samassa kyydissä, joten kotiintuloaika oli kaikilla sopivasti samaan aikaan. Pihalla naapurin pappi tuli siinä puolenyön jälkeen vastaan virka-asussaan, liperit liehuen kotiin. Pääsiäisyön jumalanpalveluksesta (ilmeisesti, en ole näistä niin perillä..) Jännän näköistä vaan oli, siinä pimeässä yössä, kaulukset vaan valkoisena muuten mustan ja pimeän pihan keskellä. Toivotteli hyvät pääsiäiset.

Lauantai pyöräiltiin, tehtiin lenkkiä ympäri Vuosaarta ja puolentoista tunnin polkemisen jälkeen poikettiin pizzalle. Oli niin kesäistä, ettei kotona oleminen ja syöminen oikein houkuttanut. Moni terassi ja pizzeria oli ääriään myöten täpötäynnä, mutta sellainen löydettiin minne vielä mahduttiin ja vieläpä auringossa. Ensimmäinen syöminen ulkona tänä kesänä. Nyt ainakin tuntuu ihan kesältä. Illalla käytiin vielä toisella pizzojen polttelulenkillä, Vanhankaupunginlahdella. Leppoisalla auringonlaskun ajan kävelylenkillä siis :)

Tänään ruokailua anopilassa. Ollaan siis ruokapuolien suhteen päästy helpolla näiden(kin) pyhien suhteen. Kiva olisi että olisi enemmän omia pääisiäistapojakin ehkä.. Nyt oltiin kesäisten ilmojenkin takia varmaan niin paljon menossa, ettei kotona paljon ehditty olemaan. Tai maltettu olla.

Nyt taas arkea kohti.


lauantai 19. huhtikuuta 2014

pääsiäistä



Heippa,

hiukan hermostunut pääsiäis-akka täällä tällä kertaa. Hienoista ylikierrosoloa on ollut nyt eilen illalla ja tämän päivän liikenteessä. Nukuin todella huonosti ja levottomasti ja nyt päivälläkin on ollut sellaine joinpas sata kuppia kahvia-olo. Vaikken siis juonut. No, kaunis ja ihan leppoisaa päivä tässä kuitenkin, kun niin yrittää. Päivällä kaupassa käynnin lisäksi oleilua kotona hämärässä, rentoutumisen yritystä, ja teinpä pitkästä aikaa tuon hatha-jooga ohjelman DVD.ltä. Hyvältä se aina tuntuu ja rentouttaa, silloin kun sen siis malttaa tehdä. Liian harvoin vaan tosin maltan.

Herkkuja ja illalla siskon luokse iltaa istumaan on vielä tämän päivän ohjelmassa. Ihana mennä pitkästä aikaa kyläilemään, tosi harvoin tulee missään kyläilyillä käytyä.

J on laittamassa isänsä kanssa venettä talviteloilta kuntoon, pohjan rapsuttamista ja sellaista, en sen paremmin tiedä, ohjelmassa sillä. Viikon päästä on jo veneiden lasku vesille, eikä ekaa veneilyreissua tarvii hirveän kauan odottaa. Säät ainakin vaikuttavat lupaavilta ja lämpimiltä. Mua tosin ei kovin pitkälle merelle saa, mutta laiturista saatan sentään vähän käydä irrottautumassa. Mökille remonttireissujen suunnittelua on myös mietteissä. Kesäviikot ovat aina niin kortilla kun jotain reissuja ehtii ja sopii tehdä, mutta sumplimiset on ainakin aloitettu. Hyvä alku sekin.

Sen kunniaksi erään päivän siniraitaa päällä, kuvissa näyttää kyllä ihan musta-valkoiselta, tylsää. Kuvista huomaan käyneeni kapoisaksi. Raivoliikkuminen on nyt ollut vähemmällä ja kävelylenkkejä ja venyttelyjä pyrin tekemään kuitenki. Kroppa on kireällä, eikä silloin kovempi liikunta maita tai tunnu sopivalta. Joten kehoa kuunnellen vaan. Lepoaineenvaihdunta taitaa olla kova, niin kuin se näin kierroksillla käydessä tuppaa olemaan.

Herkku- ja aurikotäyteistä pääsiäistä kuitenkin!

perjantai 18. huhtikuuta 2014

pitkäperjantai



             
 Yksi hieno päivä Uutelan maisemissa, eipä täältä tarvitse lähteä minnekään. Kiva perhekävely oli ja päälle rahkapulla-jäätelökahvit. Eipä ole turhia tullut kitsasteltua herkuttelunkaan kanssa näinä päivinä, muttei aina jaksa nipotttaa. Kerran tässä vaan eletään. Kivan leppoisa päivä nyt. Ulkoilun lisäksi tiedossa laiskottelua, huomenna illan istumista siskon luona. Eipä tässä muuta tarvii.

Istuttiin ehdottomasti mun lempparikohdassa rannalla. Tuosta yleensä käydään uimassa, ranta on ihan kunnon hiekkaranta ja meri sen evrran matala, että siitä pääsee hyvin uimaan. Liikaa ihmisiäkään tuolle pienelle ranta-alueelle ei mahdu, joten rauhallisempi ja mukavampi retkeily- ja auringonottopaikka kuin varsinainen Aurinkolahden hiekkaranta. Kokeiltiin vettä ja keräiltiin pieniä kiviä, eikä vesi kauhean kylmältä siinä auringonpaisteessa tuntunut. Uimaanpääsyä saa kuitenkin vielä odottaa, vaikka lämpömittari näytti tänään jo lämpimimmillään viittätoista astetta. Mietitiin syvällisesti, että onkohan ihmisiä yhtä erilaisia kuin kiviä, jokainen on niin erilainen. Enpä tiedä mistä ajatus tuli. Kaikenlaista outoa sitä tulee mietittyä välillä. Luulen silti, että kivet ovat enenmmän erilaisia kuin ihmiset. Tai ovat omanlaisempiaan. Enkä kyllä yhtään tiedä, mistä tuokin ajatus sai alkunsa :)

Eilen meillä oli käynti siellä pariterapiassa, ollaan siellä käyty edelleen kerran kuukaudessa suunnilleen, viimekertaisen käynnin muutama viikko sitten jätin väliin, ei kiinnostanut mennä, ja vedin silloin mieluummin peittoa korviin. Nytkin tuntui vaikealta lähteä. Olen saanut kummallisia kaikenlaisia somaattisisa oireita, milloin on flunssa, kylmä, vatsa kipeä, pää kipeä, kuvottaa, en kuitenkaan tunne olevani kipeä, mutta ehkä reagoin kaikkeen uuteen ja muutoksiin taas näin. Kasvukipuja? Hyvä käynti kuitenkin oli, vaikka huono olo olikin fyysisesti, olot tulevat ja menevät ja yritän olla niihin kiinnittämättä niin huomiota. Hyviä asioita taas tuli juteltua ja monenlaista ajateltavaa. Ja usein lopputuloksena huomaa, että aika hyvin moni asia kuitenkin on. Nyt tuntuu vaikeamalta keksiä valittamisen aiheita.

Kivaa perjantai-iltaa :)


keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Skatta





Aurinkoisena päivänä parin päivän takaisia harmaan päivän ulkoilukuvia. Kävin äsken kävelemssä vaihteeksi Uutelan-lenkin, ja joku mies siellä sanoikin, että on ihan fanaattisen kaunis päivä. Mietin sitä fanaattista, mutta niin kai sitten. Ellei mennyt sanoissa sekaisin. Ihana ilma kuitenkin.

Tänään jätin Tuulimyllyyn menon väliin. Päätin sen jo eilen. Olin aika poikki, lievästi sanottuna, vaikka kävin vaan siellä työpaikalla ja kaupoilla hieman. Olihan nuo työkuvioiden juttelut ja asioiden jonkin laiseen tolkun alkuun tulemiset tai sinne päin menemiset, iso juttu. Töihin en ole kuitenkaan menossa. Vielä. Enkä tiedä, miten puoliväkisin voisi jotain ei niin mieluisaa hommaa tehdä. Mitä siitä tulisi. Olen epäileväinen ja negatiivinen ja vastahankaan, mutta jotain on kuitenkin tapahtunut. Joku askel silti. Kai?

Näistä kaikista suurista asioista olin illalla sitten ihan rättipoikkiväsynyt. Huh, ihan kuin olisin ollut neljänkymmenen asteen kuumeessa. Siitä että kävin työpaikalla! Noh.. Enkä sitten tänään todellakaan jaksanut lähteä päivätoimimaan. Laitoin aamulla viestiä että olen niin väsynyt ja vähän flunssainen etten tule. Mähän olen nyt käynyt töissä. Mutta enköhän vielä jatka tuulimyllyläisenä, ainakin nyt kesään asti. Jos siltä tuntuu. Stressitasot on aika korkealla nyt, pienetkin jutut vetää pinnaa kireälle, ja nyt on tapahtunut aika isoja asioita. Nukkuminen on ollut yhtä tuskaa muutaman yön, en saa sitä stressioloa pois ja olen sitten ihan kireä, on kuuma, kaikki häiritsee, kuuma ja kylmä. Naapurista taas kuuluu kolinaa. Hermot menee. Ihan hirveä olo. Ei auta pilleri, ei korvatulpat. Eikä päivällä saa unta. Eikä yöllä. Näen sekavia unia ja puhun yöllä höpöjä.

Sellaisia kuulumisia. Ai niin, värjäsin tänään yhden mustan kevättakkini (mikä näkyy vähän laukkukuvissa), on hieno liuhaketakki, sellainen vähän parempi takki. Olen ostanut sen joskus kirppikseltä ja on ollut kovassa käytössä, hyvä ja tykkään. Eilen kirkkaassa auringossa huomasin, että on muuttunut ihan harmaaksi :( Harmaantunut musta ei ole mikään kauhean kiva väri. En ole ikinä ennen värjännyt vaatteita tuollaisella pesukonevärillä, enkä kyllä millään muullakaan. Takista tuli hyvän ja tasaisen musta, on kuin uusi. Pesukonekin on nyt musta. Pitänee pyöritää pari kertaa ympäri tyhjänä ja toiova että musta väri lähtisi. Pesukoneeseen käytettäväksihän nuo värit on tarkoitettu, tuskin niitä saisi edes myydä jos pilaisivat koneen. Päivä on mennyt mukavasti pesukoneohjelmia pyöritellessä ulkonakäynnin lisäksi.

:)

tiistai 15. huhtikuuta 2014

työjuttuja



Pakko oli tulla tekemään nyt laukusta ja töissä käynnistä raportti :)

Eilen liikuin pyörällä kameran kanssa pitkät lenkit. J kaivoi mun mummo-pyörän kellarista viikonloppuna ja laittoi sitä vähän kuntoon ja täytti renkaat, niin että sillä voi ajaa. Ei ole missään tuliterässä kunnossa, ruostettakin on siellä täällä, mutta tykkään. Eikä haittaa. Aikaisemmin siinä oli etutangossa kori, mutta homehtui (kun oli siis ihan korikoria), joten uusi tarvitsisi hommata. Kävin eilen ajelemasa lenkkiä vähän molempiin suuntiin rantaviivaa, Skatanniemelle ja Kallahteen päin. Skatalla on tavallaan Uutelan ja Vuosaaren loppu, kalliot päättyy avomereen ja on tosi hieno paikka. Sieltäkin tuli napattua kuvia vaikka miten paljon, laitan niitä ehkä huomenna tänne. Oli tihkusateinen ja sumuinen, kostea sää, pilvet roikkuivat alhaalla ja aallot löi rantaan. Ei mikään ihan paras pyöräilyilma, mutta ihan kiva oli viilletellä, sen mitä pyörälläni pääsen.

Karujen maisempien jälkeen ajelin Villa Ullaksen kahvilaan juomaan kahvit. Istuin siinä ulkoterassilla, vaikka oli sen verran viileä, että juuri ja juuri tarkeni, kun oli nopea. Rannassa oli monenlaista lintua liikkeellä. Joutsenet ja kanadanhanhet olivat nouseet maalle jaloittelemaan ja pääsivät kuvattaviksi myös. Onneksi olivat ihan hyvällä tuulella ja kesyjä, joskus jonain vuonna joutsen meinasi hyökätä siskon tytön kimppuun kun meni liian lähelle, emolla oli varmaan poikaset juuri silloin ja suojeli sähisten ja pörhistellen niitä. Oli aika hurja kun sähisi ja pörhisteli ja tuli vauhdilla kohti. Mutta ihan ymmärrettävää. Nyt olivat lauhkeammalla päällä. Joutsenet ovat ihania, ja tykkään ajatuksesta, kun pysyvät aina saman puolison kanssa. Usein noita tässä rannoilla näkee, useampiakin pariskuntia varmaankin.

Tänään kävin tosiaan töissä.. Olipa outoa. En pahemmin jännittänyt, niin kuin ajattelinkin. Menin sellaiseen aikaan kun hoitajat olivat kierroksella eikä niitä siellä näkynyt. Onneksi. Esimiehet vaan istuivat siellä huoneissaan. Täytin jonkun työkyvynarviointilomakkeen, mikä menee työterveyteen, sieltä pyydetään käymään lääkärin juttusilla ja ja sen jälkeen sovitaan yhteistapaaminen mihin tulee psykpolin lääkäri ja hoitaja. Ihan mukavan oloinen uusi esimies tuolla nyt on. Ehkä ikäiseni, ja ihan rento, ei mikään kello kaulassa kulkeva tiukkapipo. Vaikka voihan ulkonäkö tietysti pettää. Myönsi työn muuttuneen kiireiseemäksi ja vaativammaksi, kuin mitä se silloin kolmisen vuotta sitten oli. Huh, no eipä kateeksi käy. Puhelin soi siinä ainakin jatkuvasti. Juteltiin syistä miksi jäin pois, tai mihin työnteko ja työkyky siellä päättyivät, silloin kolme vuotta sitten. Ja niitähän on.

Ajatustakaan ei ole siitä, että palaisin enää hoitotyöhön, ja se kuulostaa ihan hyvältä, ettei siihen painostusta enää ole ja muutakin hommaa olisi tarjolla ilman että tarvitsisi uutta työpaikkaa etsiä. Voisin mennä sinne toimistohommiin istumaan, vastailemaan puhelimeen ja tekemään työvuorolistoja ja työnjakoa. Ihan mukava tietysti, että toinen tehtävä ja töitä löytyisi ja järjestyisi toisen tyyppistä kuin mitä se ennen oli. Kaupunki on siinä suhteessa reilu ja varma työnantaja. Mutta en mä erityisen innostunut ole, en nyt ihan kauhuissanikaan, kun tiedän ettei siihen varsinaiseen hoito- tai vuorotyöhän tarvitsisi enää palata. Tylsältähän tuo toimistolla päivystäminen kuulostaa, mutta sellaista kai aika monen työ on. Eikä ole liian raskasta ainakaan. Hoitajaksi musta ei enää ole, eikä tarviikaan olla :)

Mutta katsoo nyt, miten tässä edetään. Esimies kysyi, että eikö mulla käy aika pitkäksi kotona.. :D No, ei kyllä käy. Tylsiä hetkiä ei ole juuri ikinä. Nyt on tuntunut intoa ja vauhtia olevan vähän liikaakin. Tai niin, että stressaannun omaan menemiseeni, yritän välillä mennä lepäämään ihan tietosiesti, mutten nuku, enkä paljon osaa rentoutuakaan. Lukemiseen en pysty keskittymään ollenkaan ja se kyllä vähän harmittaa. Liikkua ja kirjoittaa taas jaksan vähän liiankin kanssa. Eilen illalla taas spinning ulkopyöräilyn jälkeen.

Kuvat uudesta laukusta ja työpaikan rappukäytävästä. Toimisto sijaitsee Marian sairaalan tiloissa ja ennen tuossa rakennuksessa on hoidettu ilmeiseti sodassa haavottuneita. Mutta hieno minusta tuo rappukäytävä, toimistotilat on vähän uudemman aikaiset.
Tullessa kävin katselemassa Lindexillä. Sain takautuvaa eläkettä hieman (päätös tuli tosi nopeasti kun lääkärin lausunto oli Kevaan mennyt) ja sain jotain ostaa itselleni sitten niillä. Ja tuohon laukkuun ja siihen sopivaan huviin sitten sijoitin :)


sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

uutela

Tänään Palmusunnuntaina ajattelin tehdä tänne kuvakertomuksen tästä kotiympäristöstä, ja eräästä lenkistä Uutelaan. Tänään ei ole juuri ulkoilemaan päässyt, vettä on satanut ihan koko päivän. Ankeaa ja harmaata, ihan kuin syksy. Sen huomaan, että aurinkoiseen aamuun on mukavampi herätä. Sekin tietysti ihan hyvä havainto. Auringonpaiste ei ärsytä. Jee.
Aamupäivällä odoteltiin pääsiäisnoitia virpomaan. Ostettiin illalla säkillinen pääsiäismunia varastoon. Katseltiin ikkunasta ja odoteltiin virpojia, paljon niitä oli liikenteessä. Yksi noitapari poikkesi onneksi meidän ovella. Kiva juttu :)
Muuta ohjelmaa ei tälle päivälle mahtunut. Viettiin E isänsä luokse muutamaksi tunniksi ja poikettiin salilla. Sain siellä tosin jonkinlaisen ahdistuskohtauksen ja salilla käynti jäi todella käyntiin. Viivyin siellä kymmenisen minuuttia. Ikinä ennen ei ole noin käynyt. Seuraavalla kerralla sitten paremmalla onnella.

Aurinkoisen värisiä kuvia harmaaseen päivään kuitenkin.



Tuolta päin tullaan rannalle ja Uutelaan päin suunnatessa. Aurinkolahti, meren- ja kanavanranta on rakennettu todella tiukkaan. Aina on joku uusi talo rakenteilla, vaikka tuntuu käsittämättömältä, että tänne enää mitään mahtuisi. Jossain tuon kaiken keskellä me asutaan.


Varsinaisen Aurinkolahdenrannan ökykerrostalot on rakennettu hiukan väljemmin. Hiekkaranta on kesällä tupaten täynnä ihmisiä ja tuossa on tullut aikoinaan köllittyä ja käyty uimassa, mutta nykyään viihdeyn paremmin Uutelan rantakallioilla, missä saa olla hiukan enemmän omassa rauhassa.


Nämä toiseen suuntaan katsellessa. Huh. Onneksi tilaa, valoa, merta ja luontoa mahtuu ja ylettyy silmiin melko nopeasti, pari sataa metriä kotoa alkaa tila hengittää. Tuossa väylä, missä Kampelan rannan venesatamassa ankkurissa olevat veneet lähtevät lipumaan avomerelle.


Kampelan kahvila ja satama. Venesatamia on täällä päin useampia, merenrantaa kun riittää ympäri Vuosaaren. Meilläkin on J.n isän purjevene käytössä aika vapaasti, itse olen vaan niin merisairauteen taipuvainen, etten välitä käydä purjehtimassa kuin ihan aurinkoisella ja helteisellä, tyynellä kelillä. Mikä ei tietenkään ole purjehtimiseen sopivin keli. Tykkään vaan lillua ja saa olla rauhassa auringossa :) Muutaman tunnin päiväreissuja pidempiä reissuja en välitä tehdä.
Kampelan kahvilassa tykkään käydä, istua veneitä ja merta katsomassa


Meri ja yhdet rantakalliot. Kuvissa maisema näyttää jo ihan kesäisen kirkkaalta. Tästäkin pääsee hyvin uimaan.


Polku mistä pääsee monelle luontopolulle kiertämmän Uutelaa. Tien päässä on upea Skatanniemi, jonne on viitisen kilometriä matkaa. nyt en jaksanut sinne asti. Välille mahtuu monenlaista polkua ja maisemaa, Skatantilalla on hevostallit. Entisiä Miina Äkkijyrkän tiluksia.


Takana olevan niityn reunalle, kahden koivun juurelle, on ripoteltu tyttöni edesmenneen hevosen, Justin, tuhkat pari vuotta sitten.
Onneksi metsät ja paikat pidetään täällä aika siisteinä. Kesäaikaan ihan rannan tuntumassa jotain roinaa löytyy viikonloppuisin, mutta enimmäkseen siistiä ja mukavaa.


Mun ihan lemparipaikkoja, rauhallista ja hiljaista, kaikkina vuodenaikoina ja vuorokaudenaikoina. Hiljaisinta keskellä päivää. Metsä ja polut on ihan luonnontilaisia, valaistusta eikä ylläpitoa muuten ole, kaatuneet puunrungot käydään katkaisemassa niin etteivät ne estä kulkemista, muuten luonto saa olla sellainen kun on.


Kotiin päin. Kanavan ylttävä silta erottaa luonnon liian täyteen rakennetusta asuinalueesta. Onneksi tuonne ei ole matka. Ja näitä rauhallisia paikkoja ja polkuja on onneksi monessa eri paikassa. Tykkään.


Onneksi taloissa on sentään värejä. Yksivärisinä maisema voisi olla vielä aika paljon karumpi. Mutta tiuhaan osataan rakentaa. Meidänkin koti kolme kerrosta ylös päin..

Tulevalla viikolla on kamalasti tekemistä, huominen on ainut kotipäivä ja aion käyttää sen kirjeiden kirjoitteluun. Ainakin osittain.

Tiistaina menen käymään kolmen vuoden tauon jälkeen työpaikalla. Siitä on niin pitkä aika, etten osaa sinne menoa edes jännittää. Esimieskin on siinä välillä vaihtunut, ja moni työntekijäkin varmaan. Varsinaisia työkavereita mulla ei siellä ole, joten en uskoakseni joudu mitään kuulumisia kertomaan sen enempää. Ja kun kotihoidossa ollan, luulen että toimistolla on päivällä hiljaista.. Menen täyttämään jotain lomaketta, jolla esimies voi kutsua kolmikantaneuvottelun koolle.
Keskiviikkona on Tuulimylly-päivä ja torstaina pariterapia. Se ei ole vielä päättynyt, mutta käyntejä on ollut harvakseltaan. Ihan hyvä niin.


Pääsiäisellekin on kyläilykutsua syömään ja elokuviin menoakin ollaan suunniteltu.



Uusia lenkkejä kohti :)