tiistai 30. syyskuuta 2014

maalauksellista

Terveiset maalisormiselta minulta :)











Viime päivät olen vaan piirtänyt ja maalannut, välillä käynyt vain nukkumassa ja syömässä. Kuvallista ilmaisua nyt näin päin. Ihanaa, olen niin innostunut. En edes muista koska olisin piirtänyt näin paljon ja inspiraatiota tullut monesta paikasta. Tänään kävin lainaamassa kirjastosta Picassoa, Monetia, Matiseeta ja pari maalausopasta tarttui mukaan myös.

Oma tyyli on etsinnässä, teen värikästäkin, mutta lyijykynäpiirrokset ovat mieluisimpia. Suuremmalla pinnalla maalaaminenkin voisi olla menevää ja lennokasta, pienelle paperille harvahapsisilla pensseleillä maalaaminen on vähän tuskaista. Enempiä maalaustarvikkeita en ole ehtinyt vielä hankkimaan, mutta jotain onneksi on :)



perjantai 26. syyskuuta 2014

harmaa hiiri

syksyisellä rannalla






Pari kuvaa toissa päivältä pikaisen lenkin varrelta. Ensimmäistä kertaa tänä syksynä piti vetää päälle jo paksumpaa villakangastakkia ja silti oli kylmä. Hrr.. Pitkälle en viitsinyt lenkkeillä (kamera mukana totta kai:) silloin vielä flunssan kourissa.

Nyt on mennyt pari päivää nenä kiinni piirustus papereissa, kyniä ja pensseleitä heilutellessa.  Yllättävä inspiraationpuuska todella monen vuoden tauon jälkeen, mutta ihanaa. Nyt tuntuu, ettei muu toiminta onnistu niin hyvin, lukeminen ja kirjoittaminen on hankalampaa, pää on kai eri kierroksilla nyt kun kuvallista ilmaisua pukkaa :)

Joten kuvaterveiset nyt vaan :)

Kivaa viikonloppua!






tiistai 23. syyskuuta 2014

syystalvi

Paleltuneet nuhanenät kotona :)







Hrr, tänään olin niin reippaana että valmistauduin (puoli)reippaana lenkille. Olen ikäväkseni huomannut, että fyysinen kunto on huonontunut tosi paljon koko kesän liikkumattomuuden takia. Selkä kipeytyy ja olo on muutenkin kankeampi. Ikävää, mulla kun ei yleensä mitään kroppakremppoja ole ollut (koputtaa puuta). Jumpallekin pitäisi siis innostua, mutta nyt ei kyllä fyysiset harrastukset kiinnosta lainkaan. Aamullakin otin kameran mukaan ja ajattelin yhdistää kuvailun lenkkeilyyn. Luovaa liikuntaa :)

Kuvaaminen, ja lenkki, supistui tässä pihan ympäristössä kuvaamiseksi, (ja kotona ahkera lukiolainen suostui kuvaan myös ensimmäisestä kokeesta tultuaan :) koska oli todella kylmä ja satoi lunta, tai jotain höttöä. Pikainen kauppareissu ja äkkiä kotiin, villasukat ja lököpöksyt jalkaan. Ihanaa. Sain kirjeenkin. Ja eilen illalla aloitin uuden kirjan; Cristina Lopez Barrion Mahdottomien rakkauksien talo. Vaikuttaa ihanalta, satumainen tarina 1800-luvun espanjalaiskylästä, sen asukkaista ja nimensä mukaan rakkaudesta. Kirjoitettavaa ja luettavaa riittää <3

Ensimmäisessä kuvassa siskontytön nimikirjaimet. Viikko sitten sunnuntaina vietettiin nimijuhlia <3



maanantai 22. syyskuuta 2014

lukemista

Syysterveiset kirjojen keskeltä







Pientä taukoa pidellyt, mutta nyt sain kamerasta kiinni ja oma, edelleen oikuttelevan, koneen päälle niin ajattelin laittaa pari kuvaa terveisiksi. Olen käyttänyt pojan (paljon hienompaa kuin omani!) konetta, mikä on, pitää sanoa, ilokseni vähentänyt kovasti netissä viettämäni ajan määrää.

Sen ajan olen käyttänyt kirjeiden kirjoittamiseen, kymmeniä kirjoitettuja sivuja, ja lukemiseen, tuhansia luettuja sivuja. Tai tuhat mennyt ehkä parissa viikossa. Olen lukenut Delphin de Vigan Yötä ei voi vastustaa, Laura Lähteenmäen Ikkunat yöhön ja Louise Erdrichin Pyöreä talo. Edellisissä aiheena kaksissuuntainen mielialahäiriö ja toisessa sukupolven masennus. Nyt aloin lukemaan psykologiaa, psykoanalyysiä Elina M. Renkolan Intohimoinen nainen.

En ole lukemiseltani malttanut juuri edes ulkoilla, viihdyn niin hyvin kirjojen maailmassa itsekseni! Olen joskus kun luin vähemmän, tai en juuri lainkaan, että lukeminen on pakenemista oikeasta maailmasta, omasta elämästä, mutta siellä korvien välissähän se elämä on, ja kukin ymmärtää lukemansa oman elämän ja ajatusmaailman kautta. Muistikuvin ja maisemin.

Muutkin lukevat täällä, J on tarttunut kehumiini kirjoihin ja E lukee koko ajan myös, viikonlopunkin pysyi kotona ja luki ja lukee parhaillaankin. Nyt sillä on lukion ensimmäinen koeviikko. E.ssä on vähän perfektionistin vikaa ja enemmän saan olla toppuuttelemassa ottamaan rennommin ja lepäämän välillä, kuin muistutella lukemisesta. Tavoitteet on korkealla (lääkis tai arkkitehtikoulu) ja on totta kai hienoa että ymmärtää ja osaa niiden eteen toimia. Lepokin on tietysti tarpeen.

Mä olen täällä tsempparina ja evästäjänä. Nyt kahvitauon paikka :)



perjantai 12. syyskuuta 2014

Maailman ihanin tyttö


..jokaisella ihmisellä on oikeus kokea itsensä arvokkaaksi ja rakastetuksi.
Mulla oli tämä Maailman ihanin tyttö kirja lainassa joitain viikkoja sitten. Pidin sitä itselläni aika pitkän aikaa ja palasin katselemaan kuvia aina välillä. Muiden kirjojen tarinoiden lukemisen rinnalla oli kiva olla myös jotain valmista kuvitusta, ei vain sitä, mitä oma pää tuottaa lukiessa (jos hyvin käy: ) Kirjojen mukaansa tempaava flow tunne ja se kuvamaailma, mikä kirjaa lukiessa tulee, on ihan omaa luokkaansa kokemuksena. Pidän myös valokuvaamisesta (yllätys:) ja tykkään katsella muidenkin ottamia kauniita kuvia. Tämän kirjan kuvat olivat ihanan satumaisia ja kirja muutenkin todella kaunis!

Olen aikoinaan piirtänyt ja maalannut, enää en, en edes muista milloin olisin tarttunut värikyniin tai pensseliin. Liian kauan. Kesällä yritin innosta ja pakkasin mökille piirustus tarvikkeita mukaan. Itse en saanut ryhdyttyä tuumasta toimeen, mutta lapset piirsivät innokkaina. Ihanaa! Lapsina (ovat nyt siis 22 ja 15-vuotiaat) piirsivät koko ajan, kuten minäkin, lapsena.

Miten piirtäminen sitten liittyy tähän. Olisin halunnut ottaa mallia kirjan kuvista ja piirtää niitä (silloin kun piirsin tai piirrän, piirrän -melkein- aina ihmisiä), mutta otinkin sitten vaan valokuvia. Enemmänkin olisin voinut, huomaan nyt. Piirtämisessä ja valkokuvaamisessa on kuitenkin aika paljon samaa. Molemmilla tavoilla voi ikuistaa kuvin hetken, kauniit yksityiskohdat, hetken tunnun ja näyn.

Mutta niin, kirja itsensä kauniina näkemisestä, tai näkemiseksi. Voimaannuttavan kuvan kirja. Kirja siitä miten tärkeää jokaisen on tula nähdyksi itselle kauniina. Nähdyksi ja hyväksytyksi.


 






keskiviikko 10. syyskuuta 2014

rakkauksien talo

.. muutamia kirjeitä, paria kirjaa, siskon kanssa kahvittelua, Tove Janssonin taidenäyttelyä, nepalilaista ruokaa ja työkyvyn arviointia myöhemmin. Ja toki J.n paluuta turvallisesti työmatkalta Atlantin takaa. Ja sen välissä olleen viikon selvästi välejä parantava vaikutus, ja nyt tavallista arkea :)

Eilen työkykyä ja sen arviointia, tai minun arviointia työntekemistä silmällä pitäen. Mitään ulkopuolista ei siis arvioitu (vaikka huonosti käyttäytyneen työterveyslääkärin käytöksestä, kolmannessa persoonassa minusta puhuessaan) antoi ehkä niin ymmärtää. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Uusia seikkailuja kohti, uutta ammattia ja työtehtävää entisen vakituisen työpaikan ja vakanssin turvin. Ihan hyvä tilanne. Vuosi varmaa (vaikka kapeaa) toimeentuloa ja sen turvin uusien askeleiden suunnittelua.

Heikko, mutta hiukan läpi paistava, toivo helpotuksen rinnalla koittaa nostaa päätään. Varmaa tai selkeää ei ole mikään, mutta niinhän se on ihan kaikessa. Mikään ei ole niin varaa kuin epävarmuus.

Niillä aatoksilla tänään eteen päin!



Niillä aatoksilla tänään eteen päin!

:)













lauantai 6. syyskuuta 2014

jalat alta

Nyt ei sen tähdellisempää asiaa kuin asu kuva ensimmäiseltä lukion vanhempainillalta. Pitää ainakin leikkiä fiksua ja aikuismaista välillä. Inhoan vanhempainiltoja, tärisen ja panikoin, en todellakaan saa suutani auki, mutta olin ihan tyytyväinen itseeni, että sain edes mentyä paikalle. Erävoitto sekin. Pari tuntia ennen tätä iltaa ryvin ties missä paniikeissani, joten voitto oli suuri, että edes pääsin paikalle. Siis vaikka sen pitäisi olla ihan selvää kauraa. Vanhempainillan, ei mitään uutta.

Vanhat koulumuistot jyrää tuolla vauhdilla päälle, etenkin luokkahuoneessa ja jo pelkää esittäytyminen meinasi vetää jalat alta ja akan pulpetin alle. Ainakin esitin aikuista, kun siis vaan meinasin :)

Muutenkin viimeiset pari päivää ovat olleet erityisen kamalia, muttei niistä nyt sen enempää. J tulee tänään reissusta, joten taas olisi hyvä ainakin yrittää käyttäytyä, mutta katsotaan kuinka käy.

Jännitystä lisää ensiviikkoinen työkyvynarviointipalaveri, siihen asti voimistuvaa panikointia luvassa. Ehkä pukeudun sinnekin aikuiseksi.










torstai 4. syyskuuta 2014

maailman värit

Nyt tulee meinaan tulikiven katkuisia terveisiä..



Aamulla oli ihan kiva mieli, kävin vaiheeksi kirjastossa, suutarilla, ja kirppiksellä. Siellä sain jo kosioehdotuksia. Keräsin UUF.n vitosen päivistä innostuneena muutaman koltun ja paidan matkaani, jutelin siinä UUF.n (siellä teen siis vaateostokseni nykyelämässäni melkein sata prosenttisesti) miesmyyjän kanssa siitä, miten aina tulee ostettua vaan samanvärisiä vaatteita. En vaan osaa ostaa, enkä varsinkaan pitää, mitään värikkäitä vaatteita. Se on aina se musta, valkoinen, beige, tai niitä sekaisin, Siis tylsää! On mulla punainen ja oranssi syksytakki, mutten osaa pitää niitä. Säikähdän, jos näen itseni peilistä sellainen päällä. Myyjä sanoi että pyytää minua vaimokseen kun voittaa lotossa ja ostaa minulle sitten kaikki maailman värit :) Oli kauniisti sanottu ja jätti hyvän mielen. Tuloksia en odota, mutta mietin tuota kaikki maailman värit paljon pidempään.

Mutta sitten sitä tulen katkua. E.n ensimmäisen lukiovuoden vanhempainillasta terveisiä. han uutta aihetta minulle, en tällaisesta säästämisestä ole vielä kuullutkaan. Mutta nyt olen. Lukiokurssejakin vähennetään nyt isolla kädellä. Vähän tänä vuonna, enemmän ensi vuonna. Ja niin edelleen. Syventäviä kursseja (esim pitkä matkikka) ei kohta enää saa, eikä pelkillä peruskursseilla tarvittavaa oppimäärää saa niin että pärjäisi ylioppilskirjoituksissa!?!

Tai jos hyvin käy, voi mahtua yhdelle kurssille (yrittämään!) oppimaan jotain viidenkymmenen muun kurssilaisen kanssa. En olekaan tiennyt niin isoja luokkakokoja täällä olevankaan. Nyt tiedän.
Yksityiset-/eliittilukiot vaan porskuttavat eteen päin ja kunnallisten lukioiden opiskelijat ja tulevat ylioppilaat tulevat sitten perässä jos pääsevät. Kyllä on tossa mun mielestä se viimeinen säästökohde, nuoret, koulutus ja tulevaisuus...

Päätä särkee nyt vanhempainillan jälkeen.
Kiitos ja haloo.


Ps. Kuvia toissapäiväiseltä kallioillakiipeilyretkeltä :)