torstai 12. kesäkuuta 2014

sydänkäpy

Katselin vuoden ja kahden vuoden takaisia mökkikuvia ja ihan pakko oli tulla tännekin näyttämään näitä : )

Tuo paikka on ihan mun maailman rakkain paikka, olen napottanut tossa rannassa, suunnilleen siinä missä tuo grillipaikka on, lastenrannan kohdalla, ensimmäisestä kesästäni asti joka kesä, aina teiniksi asti, jolloin en enää aikuisten kanssa kesääni suostunut tuhlaamaan. Ja myöhemmin taas yksinhuoltajana ollessa lasteni kanssa. Tai ensimmäisen lapseni.

Mökki on meidän jo edesmenneiltä mummolta ja ukilta jäänyt, pieni ja vaatimaton vanha mökki, sähkötön, vedet ei juokse ellei niitä peseytymistä varten järvestä juoksuta, tai kuskaa kirkonkylän hanalta juomaveden. Lapsena olin serkkujen kanssa tuolla koko sen kaksi-kolme kuukautta kesässä, mummon ja ukin kanssa.

Mummon ja ukin kuoltua mökki jäi neljälle sisarukselle, tässä välissä yksi on kuollut ja yksi -meidän äiti- myynyt erään riidan tuoksinnassa osuutensa mökkiin pois, ja samalla möi minun ja siskon lapsuuden kesäpaikan, totta kai meiltä mitän kysymättä. Nykyään koko kesän tuolla asuminen on vaihtunut vaatimattomaan viikkoon, jonka jaamme siskoni perheen kesken. Tänä ja viime vuonna saimme käyttää viikon kokonaan oman perheen kesken. Vuorot on totta kai muualta (äidin siskoilta) sanellut ja jos ajankohta ei meille sovi, jää se käyttämättä meiltä sitten.

Tuo on ainut paikka missä maailmassa viihdyn ihan täydellisen hyvin, mutta vähissä on ne käyttöpäivät ja vielä vähemmäksi muuttuu, kun serkkujen perheet kasvaa, ja pian heidän perheet ja niin edelleen..

Ahdistaa ja itkettää, mutta yritän nautia tulevasta viikosta tuolla, vaikka sataisi räntää!

Ps. ärsyttää myös, kun tytön poikaystävä tulee mukaan.. Onhan se nyt eri kun on kuitenkin vieras mies paikalla, ei voi seistä alasti mökin verannalla ja juosta järveen ja olla miten tykkää. Sniif!

Silti, en tiedä ihanampaa paikkaa!


reissuja



Terveisiä Tallinnasta :)

Eilinen meni reissusta toipumiseen, ei sillä että krapulaa olisi ollut, vaan ikävästi ajottunut hammaslääkäriaika oli heti reissua seuraavana päivänä. Muttei se näin päin haitannut onneksi Tallinnan-reissua. Kivaa oli kaikinpuolin. Sääkin oli Helsingin harmaan tiuhkusateen jälkeen jopa ihan kesäinen, paljon lämpimämpi kuin täällä ja aurinko paistoi. Melkein kuin olisi etelässä ollut, enemmänkin kuin tuossa vastarannalla.

Viking Experssillä oltiin liikenteessä, vajaa kolme tuntia kesti lahden ylitys, ehdittiin syödä laivalla ja katsella kannella merta ja sitten oltiin perillä. Käveltiin jalat kipeiksi, mulla oli hetken aikaa korkokengät jalassa, halusin laittaa nuo, kun ei mulla yleensä ikinä ole niitä tilaisuutta pitää. Myöhemmin, Vanhan kaupungin mäen päällä kengät vaihtuivta ihan mataliin balleriinoihin. Mukulakivikaduilla oli aika koukeroista käveleminen, mutta niin sitä on hölmö ja kärsii :)

Reissua seuraavana yönä en nukkunut, tuleva hammaslääkäriaika jännitti ja parin viini lasillisen ja parin oluen jälkeen en nuku. Tai vaikka joisin vähemmän tai enemmän, en nuku. En tiedä mikä siinä on, mutta menen kai jotenkin ylikieroksille sitten.. Väärin päin kai, mitä normaalisti käy.

Pidempäänkin olisi reissussa viihtynyt, nopeasti päivä meni ja haikea olo jäi. Silloin kun on mukavaa, menee aina ihan liian nopeasti. Reissussa ei kauppoja kierrelty muuten kuin että Henni ja Emil (kai sitä voi nimilläkin kirjoittaa kun kuvilla ja kasvoillakin kirjoitan:) kävivät ostamassa aurinkolasit ja Henni laukun itselleen niistä sataman kojuista. Kovasti siellä yritetään kaupata kaikenlaista, aivan kuin etelässä basaareissa, ei tehnyt mieli mitään katsellakaan, kun heti tuntui että pitäisi jotain ostaa, mutten tosiaan koskaan reissuilla tee ostoksia. Jos jotain tarvii (on varaa ostella muuta kuin välttämättömät) niin sitä saa täältä kotimaastakin (eikä Tallinassa mitään sen edullisempaa ole kuin täälläkään, tai en tiedä kun en katsellut:)

Eilinen hammaslääkäri oli kamala.. Joulun aikoihin alaposkihampaasta halkesi syödessä pala, kävin sen korjauttamassa päivystyksessä kerran; irtosi, menin toiste; pysyi tähän asti. Eilen olisi ollut tarkoitus laittaa pysyvä paikka, mutta hammas meinattiin poistaa. En antanut. Väiteltiin kymmenen minuuttia -ainakin- hammaslääkärin kanssa ja paikkasi lopulta hampaan vaikka sanoi, ettei se tule kestämään. Nyt on sitten toinen hoitopaikka, ja pelkään koko ajan että se irtoaa. Sitten kun irtoaa, tietää se hampaan poistoa :( En ole -ihme kyllä- hammaslääkäripelkoinen, mutta pelkään hampaatonta suuta. Hammaslääkäri tietysti suositteli titaanihammasta (sellainen ruuvi leukaluuhun mhin tulee "tekohammas" päälle) mutta hintaa on pari tonnia.. :O Joopa joo.

Mutta se siitä.

Huomenna perjantaina alkaa Joonaksen loma, kaksi viikkoa, ja heinäkuun lopussa toiset kaksi viikkoa. Lauantaina tai sunnutaina olisi tarkoitus lähteä mökkeilemään, mutta säät näyttää aika surullisilta, nippa nappa yli kymmenen asteen päivällä. En silti haluaisi olla menemättä mökille, mutta lämmintä vaatetta saa pakata mukaan, toppatakkikaan ei varmasti siinä ihan rannassa ole liikaa. Vuosi sitten mökkeillessä meillä oli ihan yhtä huono onni.

Ps. Emil sai tänään kuulla että sai paikan Vuosaaren lukioon, kakkostoive siis. Laski koulujen sisäänotto-keskiarvorajat, pisteistä puuttui 0,07 että olisi pässyt ykköstoivekouluuun. 8,6 keskiarvolla on hassu mennä 7 keskiarvon lukioon. Jos peruutuspaikoja tulee, voi paikka Herttoniemeen olla vielä mahdollinen. Mutta hyvä tuokin ja näinkin.



maanantai 9. kesäkuuta 2014

jäätelökesä

Eilen tein hermoja viilentävän kahdenkymmenen kilometrin pyörälenkkin, pyörällä ajelu on kivaa! Enkä meinennut ajaa kuin yhden kolarin. Katselin veneitä merellä ja joku pika-pyöräilijä tuli ihan puskan takaa. Pitäisi kyllä vähän terästäytyä, onneksi on sen verran järkeä vielä päässä, etten pyöräile edes kauppaan ilman että olisi kypärä päässä. Ihan sama miten hiukset menee, hikoiluttaa tai miten idiootilta näytän, vielä idioottimaisempaa olisi, jos pää kolahtaisi johonkin ja pahimmassa tapauksessa vammautuisin lopullisesti. Täälläpäin näkee välillä sellaista nuorta tyttöä, joka ajaa sähköpyörätuolilla jota ohjaa suullaan jonkinlaisella pillillä. Ilmeisesti on muuten halvaantunut päästä alaspäin. Surullista.

Surullisia kohtaloita näin myös aikoinaan Koskelan sairaalassa laitoshuoltajana työskenellessäni aivovamma-osastolla, jossa potilaat oliat kaikki nuoria ihmisiä. Kaikki on niin äärimmäisen pienestä kiinni, lenkkipolulla voi saada sydänkohtauksen, elvytys voi viivästyä ja voi vammautua aivan vastasyntyneen tasolle pitkän hapenpuutteen vuoksi. Silti olet hengissä ja elämää edessä kymmeniä vuosia. Tai sama kohtalo flunssan jälkitaudin rytmihäiriö-/sydänkohtauksessa. Sillalta hypätessä, pillereitä liikaa napsiessa. Tuolla oppi arvostamaan elämää, on toimivat jalat, kädet, ja pääkin. Ainakin sen verran, että pystyt selviytymään ilman vaippoja, potkupukua, jatkuvia epileptisiä kohtaukisa sidottuna sänkyyn, nuorella iällä. (vanhusten hoidossa nämä ovat jokapäiväistä ja ymmärrettävämpää kuin nuorten keski-ikäisten joukossa) Koskaan en ole tämän(kään) takia harkinnut itseni hengiltä ottamista, huomattavasti todennäkösempää kuin halutun lopputuloksen saamiseksi olisi päätyä jonkinasteisen aivovamman takia täysin toisten armoille.

Joten pyöräilen potta päässä.

Eilen ajeltiin Puotilan kartanolle Mövenpik-jäätelökiskalle J.n kanssa ja sitten tehtiin vielä se pidempi lenkki. Mulle ei ole maistunut  ruoka viimeaikoina ollenkaan, ei ole nälkä eikä maistu. En tykkää mistään. Jotain on pakko syödä, ja se mitä syön, on erittäin terveellisesti ja valveutuneesti jäätelöä ja pizzaa.. Muu ei mene alas. Syön kerran päivässä, ja se on siinä. Laihdun, mutta eipä se ole ennenkään haitannut.

Pojasta oli pakko ottaa kuvat, oli saanut sukulaisilta Turkista niin kivoja vaatteita. Ja "älypuhelin" on liimattu käteen, mutta tilanne kuviksi nuo oli tarkoitettukin :)



Huomenna on luvassa reissu päiväristeillen Tallinaan, J saa töistä välillä ilmaiseksi noita risteilylahjakortteja Tallinaan ja Tukholmaan, muuten ei ehkä tulisi mentyä. Tarkoitus on mennä vaan kävelemään sinne Vanhaan kaupunkiin. Syödään laivassa, niin ei tarvitse ruokailujen takia tuhlata aikaa paikan päällä. Shoppailua en harrasta reissuilla koskaan. Muita reissuja ei ole tiedossa tälle kesälle, enkä sellaisia osaa enää edes odottaa, jos koskaan, ole niitä niin kaivannut. 

Niin stressaava J.n paluumatka Skotlannista oli, että ei tosiaan kateeksi käynyt. Skotlannista Lontooseen lähtevä kone oli tunnin myöhässä, mikä tarkoitti että Helsinkiin tulevalle jatkolennolle saivat juosta täysiä, jotain oikoreittiä pääsivät kun kertoivat kiireestään. Helsingin-lento oli kolme tuntia myöhässä, istuiva siis koneessa sen ajan, moottorivika, ja sen korjaamiseen meni aikansa. Hyvä tietysti, että kapteeni huomasi sen vielä maassa. Lopulta matkatavarat jäivät jonnekin, ilmeisesti Lontooseen, eivätkä ole nyt kolmen päivän odotuksen ja peräänsoittelun jälkeenkään löytyneet..

Mulla on ollut nyt aamupäivän varsinainen vaatekriisi, tai vaihtoehtoja löytyi, mutta sovitteluun tuli iso kasa vaatetusta. En ole ostanut vaatteita muualta kuin kirppiksiltä viimeisen vuoden parin aikana. Joskus ostin vaatteita myös uutena paljon ja varastoa on. Aina löytyy jotain uutta kaapista. En luovu (myy kirppiksellä) mistään ja sen olen huomannut ihan kannattavaksi hommaksi.

Tämä päivä tähän asti on mennyt E.n herättely-yrityksiin, vasta neljä tuntia mennyt. Meneehän tämä päivä näinkin.

:)