torstai 10. heinäkuuta 2014

kesä

Pitkästä aikaa,

onpa ihanaa kun on kesä, vihdoinkin. Alkoi jo aikaisemmin tuntumaan vahvasti siltä, että kesä on jättänyt tulematta. Kylmät ilmat kyllästyttivät jo aika paljon ja mökkihöperyys vaivasi jo täällä kaupungillakin ja kotona.

Juhannusviikolla mökkeiltiin ja silloin olisi voinut kuvitella säiden puolesta että on talvi, tai lokakuu ainakin. Vettä satoi koko ajan, tuuli ja oli kylmä. Välillä päivälämpötila oli alle viiden asteen, vuorokauden ympäri. Mökille mennessä piti talvitakkia vetää ylle ennen kun saattin mökki lämpimäksi. Mökillä ei ole mitään "mukavuuksia" ja selviäminen tämän vuoden tammikuisissa lämpötiloissa oli jo aika eksoottinen kokemus, mutta kivaa kuitenkin. En olisi tuonne menemistä jättänyt väliin pakkasellakaan. Ja melkeinhän tuossa talviolosuhteet tuli testatua. Hyvin lämmitti öljylämmitin, kynttilät valaisivat, lämmittivät ja kuivasivat mökin kostean kylmää ilmaa.

Mökkiviikko oli ihana. Oli ihan parasta olla taas pois kaukana kaikesta kaupungista, mitään sähköhärpäkkeitä en käyttänyt viikkoon <3 Olin porukan ainut jolla ei ole älypuhelinta (mitä siis muut näpräsivät yhtenään) enkä käynyt edes Facebookkia kurkkaamassa. En olisi millään malttanut palata sähkön, tekniikan ja netin maailmaan kotonakaan, mutta niin nykyaika on taas voittanut. Valitettavasti :)

Saunotiin joka ilta, piirrettiin, pelattiin korttia, luin kirjoja. Laitettiin ulkonuotio niinä iltoina kun sateessa oli pieni tauko. Järvivesi oli noussut aika paljon ja grillipaikka, ja mökin etupuolikin, ja taisi sitä vettä olla mökin allakin, olivat melkein veden vallassa, kumisaappaat olivat hyvä olla mukana, pipojen ja muiden lämmittimien lisäksi. Yhden kerran uskalsin uimaan, vesi oli jäätävää enkä toista kertaa mennyt, mutta tulipa talviturkki heitettyä. Nuoret hyppivät laiturilta järveen ihan yhtenään. Soudeltiin järvellä pari kertaa, kun sateelta ehdittin. Juhannusattoyö valvottiin tyynestä illasta nauttien ulkona aamuun asti. Juhannuspäivänä pitikin jo lähteä ajelemaan kotiinpäin. Raesadekuuro ja trombi saattin pyörähtämään vielä läksiäisiksi järveeltä.

Nyt on saanut nauttia vähän toisenlaisista keleistä. Mieluummin olisin maalla nyt, mutta menee tämä täälläkin. Auringonoton parissa nyt viimeiset pari päivää. Tykkään kuumasta, lämpimästä, vaikka miten kuuma saa olla, enkä valita. Loikoilen tuntikaupalla kuumalla rantakalliolla ja on vaan ihanaa. Onnistuin polttamaan ihoni ensimmäisenä päivänä, piti olla vaan hetkinen, mutta unohduin lukemaan kirjaa ja siinä meni ihan huomaamatta. Kotona odotti ikävä yllätys ja selkäpuoli oli kipeä muutaman päivän. Nyt pitää vaan asetella aina vaatetta tai huivia punoittaville kohdille ja ottaa aurinkoa niihin kohtiin mitkä eivät ole palaneet. Ja rasvata ihoa tietysti. Aika hullua hommaa loikoilla suorassa aurigonpaahteessa, mutta jos Suomessa on muutama kuuma päivä, en niitä varjossa vietä:)

Emil on ollut nyt kaksi viikkoa Turkissa. Huomenna aamulla tule, aamuseitsemältä lähdetään ajelemaan kentälle vastaan. Jännä nähdä pitkästä aikaa, vaikka kaksi viikkoa on mennyt kyllä ihan hujauksessa. Ollaan juteltu joka ilta Skypen välityksellä, niin ollaan tässä vähän nähtykin. Turkisa on ollut niitä tavallisia neljänkymmenen asteen helteitä, mutta rannalla, vuoristossa kanoottiretkillä ja uima-altailla nekin on kestetty kuulemma :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti