Tuo paikka on ihan mun maailman rakkain paikka, olen napottanut tossa rannassa, suunnilleen siinä missä tuo grillipaikka on, lastenrannan kohdalla, ensimmäisestä kesästäni asti joka kesä, aina teiniksi asti, jolloin en enää aikuisten kanssa kesääni suostunut tuhlaamaan. Ja myöhemmin taas yksinhuoltajana ollessa lasteni kanssa. Tai ensimmäisen lapseni.
Mökki on meidän jo edesmenneiltä mummolta ja ukilta jäänyt, pieni ja vaatimaton vanha mökki, sähkötön, vedet ei juokse ellei niitä peseytymistä varten järvestä juoksuta, tai kuskaa kirkonkylän hanalta juomaveden. Lapsena olin serkkujen kanssa tuolla koko sen kaksi-kolme kuukautta kesässä, mummon ja ukin kanssa.
Mummon ja ukin kuoltua mökki jäi neljälle sisarukselle, tässä välissä yksi on kuollut ja yksi -meidän äiti- myynyt erään riidan tuoksinnassa osuutensa mökkiin pois, ja samalla möi minun ja siskon lapsuuden kesäpaikan, totta kai meiltä mitän kysymättä. Nykyään koko kesän tuolla asuminen on vaihtunut vaatimattomaan viikkoon, jonka jaamme siskoni perheen kesken. Tänä ja viime vuonna saimme käyttää viikon kokonaan oman perheen kesken. Vuorot on totta kai muualta (äidin siskoilta) sanellut ja jos ajankohta ei meille sovi, jää se käyttämättä meiltä sitten.
Tuo on ainut paikka missä maailmassa viihdyn ihan täydellisen hyvin, mutta vähissä on ne käyttöpäivät ja vielä vähemmäksi muuttuu, kun serkkujen perheet kasvaa, ja pian heidän perheet ja niin edelleen..
Ahdistaa ja itkettää, mutta yritän nautia tulevasta viikosta tuolla, vaikka sataisi räntää!
Ps. ärsyttää myös, kun tytön poikaystävä tulee mukaan.. Onhan se nyt eri kun on kuitenkin vieras mies paikalla, ei voi seistä alasti mökin verannalla ja juosta järveen ja olla miten tykkää. Sniif!
Silti, en tiedä ihanampaa paikkaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti