keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

enemmän

..iloa perheessä

Eilisen siskoni tytön näkemisen jäkitunnelmista taas maallisempiin tunnelmiin. Osan sain siitä uuden perheenjäsenen syntymän tuomasta huuruisesta epätodellisen onnen tunteesta ja olosta, vaikka nähtiin pikkuinen vain ihan pikaisesti. Vierailuajat menevät tuollaisissa ihanissa paikoissa ja tilanteissa aina niin nopeasti. Muutama kuva tuosta ensimmäisestä uuden tyttön päivästä on onneksi talletettu kuvin, ja mieleen ja sydämeen tietysti aina <3 Voi miten ihania ja ihmellisiä, vaikka maailman luonnollisimpia, tuollaiset pienet ihmiset ovat. Miten paljon on pienen ihmisen elämä muuttunut ja miten suloinen ja  pieni voi vastasyntynyt olla. Vauvan ilmeiden vaihtelua jo voisi seurata vaikka koko päivän, eikä tylsää tulisi!

Melkein voisi tuollaisen vastasyntyneen nähdessä tulla itsellekin vauvakuume. Ei ihan tullut, tai melkein tuli. Miten päin vaan. Mutten enää, yli nelikymppisenä olisi jo aika uskalliasta saada lapsia, eikä niitä nyt tilauksesta tulekaan. Itse en uskaltaisi. Itselläni on kaksi lasta jotka ovat omia aikojaan tulleet, melkein aikuisia jo, toinen on jo, eikä toisenkaan kanssa kauan mene. Kahden vuoden kuluttua on jo täysi-ikäinen.

Vähän surullinenkin olo tuli. Itse en ole kokenut yhtäkään ehjän ja kokonaisen perheen odotusta, vauva-aikaa ja sitä tavallista lapsiperhearkea. Olen ollut yksinhuoltajana melkein aina. Nuoremman lapsen odotusajankin olin yksin. (lapsilla siis eri isät) Totta kai kahdehdin siskon ihanaa perhettä, miten ihania kaikki ovat. Mutta kaikilla omat tavat, omat perheet ja elämät. Iloinen olen siskon perheen puolesta ihan täysiä, sanomattakin selvää kyllä!

Surullinen monesta kun omia vastaavia aikoja muistelee, mutta enemmän iloinen. Surullinenkin saa olla. Niin voi olla iloinenkin.

Tänään siis ihan tavallinen päivä, kävin Itäkeskuksessa, vein yhdet kengät suutariin, laitatin noihin kuvissa näkyviin vaaleisiin korkokenkiin (ostin ne joskus vuonna yksi ja kaksi kirppikseltä, ovat kotimaiset, ja nahkaa, joten ovat siis hyvät ja korjaamisen arvoiset:) muoviset korkolaput, metalliset pitivät niin kovaa ääntä :) Ostin uudet sandaalit, vai mitkä läpsykät nuo ovat. Umpinaisissa kengissä, matalissa tai korkeissa, on liian tukala olla kuumalla. Ensi viikolla lähdetään mökkeilemään Parikkalaan ja sille viikolle on luvattu melkein kolmenkymmenen asteen helteitä. Mutten valita kuumuudesta. En sitten tiedä miten tuollaiset remmikengät saa kovalla helteellä mahdollisesti turvonneisiin jalkoihin, mutta sitten olen paljain jaloin.

Huomenna on Joonaksen pitään odottama purjehduspäivä. Itse vähän panikoin, tykkään purjehtimisesta lähinnä ihan tyynellä ja helteisellä säällä. Silloin ollaan tosin yhdessä paikassa eikä liikuta minnekään. Se rauhallinen kannella makoilu on mun makuun parasta purjehdusta :)

Ihan sellaista riittävän tyyntä, ei ole nyt ollut, mutta menen nyt kuitenkin. Ihan kivaakin purjehtiminen on, välillä. Kovalla tuulella kamalaa. Hyviä tuulia toivoen
:)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti