perjantai 28. joulukuuta 2012

Mustaa pitsiä



Olen huomannut, että mulla on jokaikisessä kuvassa ihan sama ilme (ja siksi kai katson alaspäin melkein aina..) ja toinen  juttu, en tiedä, mitä tekisin käsilläni :) Mutta eiköhän harjoitus tee, jotain.. Vastahan tässä ollaan aloittelijoita..

Mä olen huomannut jo sellaista, että blogin pitämistä omasta elämästä ja itsestä, omilla kasvoilla esiintyminen kuvin, kodin ja muiden tekemitsen kuvaaminen, kuvien näyttäminen ja elämän iloista kertominen ja niistä julkisesti kirjoittaminen tuntuu ärsyttävän monia. Blogeista välittyy varmaan helposti kuva, että elämä on yhtä silkkiä ja samettia, ruusuilla tanssimista ja konvehtejen syömistä. Narsistista, itserakasta, pinnallista..

Kun maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa, on sotia, köyhyyttä, sairauksia (seuraan maailman tapahtumia ja kauheuksia liiankin paljon, otan osan ahdistuksesta), niin onhan se kamalaa, että itse voin kuvata vaatteitani, kotiani, ravintoloita, ruokia mitä syön, olla iloinen, tyytyväinen ja nähdä ne elämän pienet ilon aiheet.. Miksi ptäisi koko ajan itkeä, vaittaa, katkeroitua kaikkeen ja kaikkiin, niin kuin se tekisi jotenkin paremmaksi ihmiseksi?

Maailman tilannetta en voi kauheasti muuttaa, mutta yritän parhaani mukaan olla tekemättä siitä yhtään sen synkempää (muuten kuin niinä huonoina päivinä, mitä kyllä riittää..).




3 kommenttia:

  1. Niin kuin sanoin, minusta tämä on kiva idea. Toisaalta taas ymmärrän, että tällainen saattaa myös herättää negatiivisia tunteita. Toivoisin, että itsekin jaksaisin pitää jotain vastaavaa, mut ei taida ainakaan tällä hetkellä olla mun juttu.

    VastaaPoista