uutela

Tänään Palmusunnuntaina ajattelin tehdä tänne kuvakertomuksen tästä kotiympäristöstä, ja eräästä lenkistä Uutelaan. Tänään ei ole juuri ulkoilemaan päässyt, vettä on satanut ihan koko päivän. Ankeaa ja harmaata, ihan kuin syksy. Sen huomaan, että aurinkoiseen aamuun on mukavampi herätä. Sekin tietysti ihan hyvä havainto. Auringonpaiste ei ärsytä. Jee.
Aamupäivällä odoteltiin pääsiäisnoitia virpomaan. Ostettiin illalla säkillinen pääsiäismunia varastoon. Katseltiin ikkunasta ja odoteltiin virpojia, paljon niitä oli liikenteessä. Yksi noitapari poikkesi onneksi meidän ovella. Kiva juttu :)
Muuta ohjelmaa ei tälle päivälle mahtunut. Viettiin E isänsä luokse muutamaksi tunniksi ja poikettiin salilla. Sain siellä tosin jonkinlaisen ahdistuskohtauksen ja salilla käynti jäi todella käyntiin. Viivyin siellä kymmenisen minuuttia. Ikinä ennen ei ole noin käynyt. Seuraavalla kerralla sitten paremmalla onnella.

Aurinkoisen värisiä kuvia harmaaseen päivään kuitenkin.

Tuolta päin tullaan rannalle ja Uutelaan päin suunnatessa. Aurinkolahti, meren- ja kanavanranta on rakennettu todella tiukkaan. Aina on joku uusi talo rakenteilla, vaikka tuntuu käsittämättömältä, että tänne enää mitään mahtuisi. Jossain tuon kaiken keskellä me asutaan.

Varsinaisen Aurinkolahdenrannan ökykerrostalot on rakennettu hiukan väljemmin. Hiekkaranta on kesällä tupaten täynnä ihmisiä ja tuossa on tullut aikoinaan köllittyä ja käyty uimassa, mutta nykyään viihdeyn paremmin Uutelan rantakallioilla, missä saa olla hiukan enemmän omassa rauhassa.

Nämä toiseen suuntaan katsellessa. Huh. Onneksi tilaa, valoa, merta ja luontoa mahtuu ja ylettyy silmiin melko nopeasti, pari sataa metriä kotoa alkaa tila hengittää. Tuossa väylä, missä Kampelan rannan venesatamassa ankkurissa olevat veneet lähtevät lipumaan avomerelle.

Kampelan kahvila ja satama. Venesatamia on täällä päin useampia, merenrantaa kun riittää ympäri Vuosaaren. Meilläkin on J.n isän purjevene käytössä aika vapaasti, itse olen vaan niin merisairauteen taipuvainen, etten välitä käydä purjehtimassa kuin ihan aurinkoisella ja helteisellä, tyynellä kelillä. Mikä ei tietenkään ole purjehtimiseen sopivin keli. Tykkään vaan lillua ja saa olla rauhassa auringossa :) Muutaman tunnin päiväreissuja pidempiä reissuja en välitä tehdä.
Kampelan kahvilassa tykkään käydä, istua veneitä ja merta katsomassa

Meri ja yhdet rantakalliot. Kuvissa maisema näyttää jo ihan kesäisen kirkkaalta. Tästäkin pääsee hyvin uimaan.

Polku mistä pääsee monelle luontopolulle kiertämmän Uutelaa. Tien päässä on upea Skatanniemi, jonne on viitisen kilometriä matkaa. nyt en jaksanut sinne asti. Välille mahtuu monenlaista polkua ja maisemaa, Skatantilalla on hevostallit. Entisiä Miina Äkkijyrkän tiluksia.

Takana olevan niityn reunalle, kahden koivun juurelle, on ripoteltu tyttöni edesmenneen hevosen, Justin, tuhkat pari vuotta sitten.
Onneksi metsät ja paikat pidetään täällä aika siisteinä. Kesäaikaan ihan rannan tuntumassa jotain roinaa löytyy viikonloppuisin, mutta enimmäkseen siistiä ja mukavaa.

Mun ihan lemparipaikkoja, rauhallista ja hiljaista, kaikkina vuodenaikoina ja vuorokaudenaikoina. Hiljaisinta keskellä päivää. Metsä ja polut on ihan luonnontilaisia, valaistusta eikä ylläpitoa muuten ole, kaatuneet puunrungot käydään katkaisemassa niin etteivät ne estä kulkemista, muuten luonto saa olla sellainen kun on.

Kotiin päin. Kanavan ylttävä silta erottaa luonnon liian täyteen rakennetusta asuinalueesta. Onneksi tuonne ei ole matka. Ja näitä rauhallisia paikkoja ja polkuja on onneksi monessa eri paikassa. Tykkään.

Onneksi taloissa on sentään värejä. Yksivärisinä maisema voisi olla vielä aika paljon karumpi. Mutta tiuhaan osataan rakentaa. Meidänkin koti kolme kerrosta ylös päin..

Tulevalla viikolla on kamalasti tekemistä, huominen on ainut kotipäivä ja aion käyttää sen kirjeiden kirjoitteluun. Ainakin osittain.

Tiistaina menen käymään kolmen vuoden tauon jälkeen työpaikalla. Siitä on niin pitkä aika, etten osaa sinne menoa edes jännittää. Esimieskin on siinä välillä vaihtunut, ja moni työntekijäkin varmaan. Varsinaisia työkavereita mulla ei siellä ole, joten en uskoakseni joudu mitään kuulumisia kertomaan sen enempää. Ja kun kotihoidossa ollan, luulen että toimistolla on päivällä hiljaista.. Menen täyttämään jotain lomaketta, jolla esimies voi kutsua kolmikantaneuvottelun koolle.
Keskiviikkona on Tuulimylly-päivä ja torstaina pariterapia. Se ei ole vielä päättynyt, mutta käyntejä on ollut harvakseltaan. Ihan hyvä niin.


Pääsiäisellekin on kyläilykutsua syömään ja elokuviin menoakin ollaan suunniteltu.



Uusia lenkkejä kohti :)