Veisua

Täältä tulee nii sanottua narsismin korkeinta veisua nyt, kuvia pitkästä aikaa treenivetimissä. Tänään en tosiaankaan ole menossa liikkumaan, päätin jo aikaisemin että tämä on kevyt viikko ja sen aion nyt pitää. Mieli vetää liikkumaan, mutta pistän vastaan. Olen liikkunut viimeaikoina liikaa ja liian rankasti. Samaan aikaan syöminen on ollut ehkä turhankin niukkaa ja yksipuolista. Pari kuukautta olen mennyt pienemmällä energilla kuin mitä kulutukseen nähden tarvitsisin. Olen musta valkoinen tässäkin suhteessa, joko syön superterveellisesti, tai sitten ihan toisinpäin. Makeaa tai muuten kovin epäterveellisiä herkkuja en kaipaakaan. Mutta nyt siis superterveellisesti (?) Olen laihtunut kolme-neljä kiloa, mikä on hoikalle aika paljon, hitaasti menee, mutta menköön. Enää ei kyllä oikeastaan tarvitsisi mennä, mutten halua lopettaa liikkumista (paitsi tällä viikolla pakon edessä) tai muuttaa syömisiäni.

Olen nuorena painanut aina vitosella alkavaa, joskus kävi nelosella alkavallakin kun pidin muutamaan otteeseen anorektikko-diettiä, eli en syönyt mitään päiväkausiin, ja niin edelleen. Olen yli sataseiskyt senttinen, joten lukemat oli tosi alhaisia. Nyt painan 61 kiloa, mikä lienee aika sopivasti. Silti pyörittelen päässä kaikenlaisia erilaisia ruokavalioita, välttelen leipää ja muutenkin hiilihydraatteja, ja valikoima mitä syön, on aika suppea. Puuroa, mehukeittoa, raejuustoa, banaania, ruisleipää, salaattia, jugurttia, tonnikalaa.. Syön, mutta mietin tarkasti että mitä syön. Varmasti syömishäiriöistä, anorektista ja vääristynyttä kehonkuvaa tämäkin, liika runsas liikunta yhdistettynä liian vähäiseen kalorinsaantiin. Sen verran järki on kädessä, syön niin että jaksan liikkua (no, anorektikoillahan on leijonan voimat, ainakin siihen asti kuin kaatuvat sängyn pohjalle, mutta tässä tapauksessahan ei siitä ole kyse..?) ja muutenkin toimia (vai jaksanko?). En halua lähteä pullamössö linjalle, joten jatkukoon tähän tapaan. Jos henki saa pihistä.

Tällä viikolla olen havainnut saavani keväiseen tapaan ikäviä sydämen rytmihäiriöitä. Liittyy tietysti liikaan liikkumiseen, huonoon nukkumiseen, kilpirauhasarvojen heittelyyn (vajaatoimintaan), anemiaan ja ihan tähän perussairauteenkin. Kierroksia ja hermojen kiristelyä riittää. Pahimmillaan ahdistus tuntuu siltä, kuin rinnan päällä menisi vyö joka on liian kireällä, henkeä saa melkein haukkoa hetkittäin ja sydämen takana kuumottaa, sydän on "tulessa" ja vatsassa velloo paha olo. Psyykkistä, mutta samalla fyysistä. Ja nyt parina päivänä sydän on möykynnyt, menee sekin raukka ylikierroksille. Ylikunto oireita siis. Psyykkinen rasitus lisää varmasti muun rasituksen lisäksi kehon kuormaa, ja nyt se sittten laittaa hanttiin. Näin on ollut ja tapahtunut aikaisempinakin keväinä. Sydäntä on tutkittukin ja eteisvärinätaipumus diagnosoitukin. Miten sen nyt menikään, terve ruumis terveessä mielessä. Täsä tapauksessa kai toisin päin.

Äsken jouduin käymään omien pilleripurkkieni lisäksi miehenkin pilleripurkeilla, sille on joskus määrätty Propralia (jännittää isompien kokousten pitämistä/vetämistä) esiintymisjännitykseen. Ei niitä pahemmin käytä, itse niitä lainailen silloin tällöin ja tänään oli se tällöin. Olen näihin sen verran tottunut, etten heti lähde ambulanssia soittamaan, mutten nyt kyllä lenkillekään lähtisi. Lepoa ja Hatha-jooga DVD-ohjelmaa ehkä tälle päivälle. Ja vähän suolaisempaa ruokaa kuin yleensä..

Mutta kuvia. En halua laihtua tikuksi ja olen pitänyt huolen että kilot lähtee enimmäkseen rasvasta ja lihaksen säilyisivät. Liian isoja lihaksiakin kammoan, mutta suhteellisen balansissa tunnen nyt olevani sen suhteen. Sikspäkkiä ei ihan vielä ole, mutten tiedä mitä sillä tekisinkään ("kaljamahaakaan" en kyllä kaipaa:) Mulla on notkoselkä, mikä  tuo vatsan ärsyttävän näköisesti ulos päin ja välillä olen saanut kuulla kysyttvän että olenko raskaana ja vatsaa katsellaan, ei kehdata kysyä. Ärsyttää sellaiset. Mutta ehdestä näkyy vaan vatsa, sivusta näkyy että selkäkin kääntyy eteenpäin. Rintoja ei paljon ole, mutta eipä yleensä fitnesiä harrastavilla olekaan (silikonit usein), eikä se mua haittaa pätkääkään. Reisiä ja persettä on sitäkin enemmän, mutta eipä haittaa, tykkän että on mielluumin persetä kuin mahaa, ja littana takapuoli olisi aika ruma minusta (ja eipä sellaista salilta haetakaan..)

Sellaisia tärkeitä tietoja ;)