Kirsikkapuu

Hyvää toukokuuta :)

Vappu tuntuu yleensä kesän alulta, ja sitä se kai vähän onkin. Luonto on ainakin herännyt ja mielessä alkaa olla enemmän kesän tekemiset ja suunnitelmat, mökkeilyt ja muut. Nyt vappuna ei ollut mikään erityisen kesäinen sää, Vappupäivän aamuna satoi vettä, räntää ja rakeita. Ja olin todella iloinen, ettei mun tarvinnut olla missään muualla kuin kotona. En ole koskaan aikuisena käynyt missään keskustan lähellelläkään mielelläni vappuna, joskus lasten kanssa vapputorilta ollaan käyty ilmapallot ostamassa ja ai niin, toissavappuna lähdettiin kaveripariskunnan kanssa Kaivopuistoon, käveltiin halki kaupungin.. ja kamalaa oli. En enää koskaan aio sinne mennä. Huh. Sitä hulinan, viinan, ihmisten, roskan ja metelin määrää. Kaikki ihan hirveässä kunnossa typerät lakit päässä hortoilemassa ryysiksessä. Ei mun juttu.

En ole ikinä erityisemmin edes välittänyt vapusta ja viihdyn silloin erityisen hyvin kotona. Ihanaa oli vaan syödä hyvin (=liikaa) ja sen jälkeen lukea kirjaa ja olla vaan. Ja katsottiin hyvä elokuva Pelinhenki. (viime viikonloppuna katsottiin vihdoin Piin elämä, olisin aikoinaan halunnut nähdä sen jo elokuvissa, mutta nyt vasta muistin ja se tarttui käsiin videovuokraamossa) Mä olen tullut ilmeisesti vanhaksi kun haluan viettää juhlapäiviä, tai yleisiä sekoilupäiviä, vaan kotona kaikessa rauhassa. Mutta ei haittaa :)

Vappupäivänä taivaalta tuli tosiaan rakeita ja kaikkea mahdollista. Oltiin J.n kanssa niin sporttisia että lähdettiin salille! Ei ollut krapulaakaan kiusana. Ajateltiin ettei sillä olisi ketään muuta yhtä hullua painojen kimpussa, mutta oli siellä moni muukin joilla oli ollut samansuuntaiset suunnitelmat. Parempi olo tuosta tuli kuin muunlaisesta vapunvietosta. Aamulla tosin nautittin aamupala pidemmän kaavan mukaan, lasilliset skumppaa juotiin herkkujen palanpainikkeena, mutta eipä sillä minkäänlaista urheilua estävää vaikutusta ollut.

Illalla käytiin läheisessä nepalilaisessa ravitolassa syömässä. Olisi ollut kiva kävellä rannalla, mutta kaatosateessa ja kylmässä pikku kävelyn teko ei onnistunut. Joten tultiin kotiin ja mä menin suoraan peiton alle. Kamalan kylmä! Illalla ABBA-dokumentin ja Klikkaa mua katsomisen jälkeen sänkyyn kirjan pariin. :)

Luen nyt kahta kirjaa Colm Toibinin Äitejä ja poikia novellikokoelmaa, yleensä en kauheasti välitä novellikokelmista, niistä tulee helposti sellainen olo, että tarinaan pääsee kiinni vatsa kun se jo loppuu ja jää tavallaan ihan kesken. Valmiiksi ei tarvii tarinan tulla ja on vaan hyvä, jos kertomus jää tavallaan auki, että sen voi itse ajatella ja antaa miettimsien ja tuntemisen aihetta, mutta tuo on erittäin hyvä. En ole ennen paljon Keltaisen kirjaston kirjoja lukenut, mutta ehkä olen jo tarpeeksi fiksu niihin :) Toinen mitä luen on ihan eri tyyllinen Simon Leilicin  Tuomio, rankasta aiheesta hieno kirja, kauhistelematon ja tuomitsematon. Ajattelemisen aihetta siinäkin. Luin kirjaa kerralla melkein puolet. Muutenkin lukeminen on taas muutaman viikon tauon jälkeen onnkistunut, seitsemäntoista kirjaa on tullut luettua tänä vuonna (viime vuonna neljäkymmentäkaksi)

Kävin äsken aamulenkillä, tyhjällä vatsalla kaloreiden polttelulenkillä, ei ole paljon nälkä ehtinyt vileäkään vaivaamaan, vappuna tuli taas syötyä niin paljon. Kylmä on taas, keitin kupin teetä, jos se vähän lämmittäisi. Melkein tekisi mieli laittaa sauna päälle. Aamulla oli sellainen olo että ei hitto, taas uusi päivä, en jaksa, en halua, mistään ei tule mitään, en jaksa, oon surkea, läski, ruma, köyhä, sairas, paska, epäonnistunut, en kehtaa enää ikinä mennä minnekään. Viikossa ei ole ollut paljoa hurraamista. Tiistaina kävin työterveyshuollossa työterveydenhoitajalla työkyvynarvion aloittamisessa. Tai käyntejä asian tiimoilta on ollut jo kaksi nyt, esimiehen ja nyt hoitajan luona. Kamalaa miten tarkkaan siellä käytiin läpi kaikki vaihtoehdot ja mun toimintakykyä ja kaikkea sitä, mitä olen peruskouln jälkeen tehnyt. Vein myös nipun lääkärinlausuntoja, B-lausunnot mitä olen saanut (muita kertomuksia en saa edelleenkään lukea) Parin viikon päästä on työterveyslääkärin aika, sekin yli tunnin aika, siellä varmasti käydään samoja asioita vielä tarkemmin läpi. Ja viimeiseksi psykiatrin arvio. Sen mukaan en ole edelleenkään työkykyinen ja tilanne on huono, eikä juuri paranemisen merkkejä ole lääkityksestä tai hoitajan tukea-antavista käynneistä huolimatta. Haluaisivat mut takaisin töihin, hoitotyötä en halua, eikä onneksi tarvitsekaan enää tehdä, mutta muita vaihtoehtojakin on (mitkä kaikki tuntuvat erittäin vastenmielisiltä) Yksi vaihtoehto olisi laitoshuoltajan työ, kun satun fyysisesti olemaan (vielä) hyväkuntoinen. Enpä sano tuohon yhtään mitään. Olen sitä joskus opiskeluaikana tehnyt, enkä uso että saisin siihen itseäni enää motivoitumaan. Muutaman viikon - kuukauden sitä nyt seisoo vaikka aidan tolpassa, mutta eipä sellaisessa paljon järkeä ole. Hoitaja kysyi, että jos saisin valita ihan mistä vana, mitä toivoisin. Vastasin että eläkkeen. Olen jo tarpeeksi yrittänyt. Mutta se siitä nyt.

Kuvissa jotain vappujuttuja ja uusia vaatteita, tai uusia ja uusia. UFF.illa kävin shoppailemassa :) Ostin kaksi hametta (Monkin, uusia), joista toinen kuvassa ja kaksi mekkoa. Viime viikolla ostin myös vaaleat balleriinat. Ennestään on mustat. Yleensä en osaa pitää värikkäitä vaatteita, enkä tiedä osaanko vieläkkän, mutta ainainen musta-beige ärsyttää. En tiedä miten noin kiras hame kuulusi yhdistää, mustan kanssa tuntuu jotenkin huonolta. Ehkä sitten kun tarkenee paljain koivin on kivempi. Vielä ei tarkene..

Ps. Meidän pihalla kasvaa tuollainen ihana kirsikkapuu, on tosi kaunis nyt <3