Ohjelmaa ei juuri ollut, tai se ei erityisemmin kiinnostanu eikä osunut mitenkään mun taidenautintokeskukseen. Ihme riehumista ja pelkkää ihmismerta, ihmisiä pitämässä omaa yhden miehen showtaan, joilla ei juuri omaa porukkaa suurempaa yleisöä ollut. Mun mielestä ehkä ylikorostettu koko taiteiden yö, täällä se on ymmärtääkseni ollut enemmän tai vähemmän ryyppyjuhla, vapun ja uuden vuoden tyyliin. Pari pelleä puujaloilla ei tilannetta juuri korjannut.
Mun suurin taideyritelmä oli yrittää ottaa kuvia (aika hienosta sentään) ilotulituksesta. Ei onnistunt. Pelkää savua tallentui. Pitäisi mennä ehkä ilotulitustenkuvauskurssille. Otin muutaman kuvan sitten muualta pimenevästä Aurinkolahden yöstä. Tämä se sentään on hieno paikka (vaikkei niin rakeisista yökuvista erotu) nopeasti pimeneviä iltoja vasten. Silloin varsinkin kun kadut ovat jo ihmisistä hiljentyneet. Ja pimeät illat ne hienoja ovatkin. Rannassa ihan omia ilotulituksia valaistuksin, kynttilöitä pimeässä.
Sellaisen kuvamuistot siitä.
Jotain viikonloppusuunnitelmia sitten. Joonas on töissä ja mä tuskailen sitä, mikä eilen tuntui vielä ihan pikkiriikkiseltä eteenpäinmenolta ja mahdollisuuden aavistuksena, tuntuu tänään pakolta, hermostuttavalta epätoivon puristukselta. Yritän ajatella järkeni hippusilla (vaikka; siellähän se ongelma juuri on) että ehkä sekin raskaus on jotain kehitystä, vastarinta ja vaakatasoon vetävä voima. Järjestykseen pyrkivää sekasotkua?
Hyvät viikonloput :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti