välillä olen huomannut etten oikein edes muista mitä ruokia voisi tehdä, samat lajit toistuvat lyhyellä välillä, enkä oikein keksi ikinä mitään uutta. En ole mikään keittiöihminen, enkä oikein edes syöjä, syöminen unohtuukin usein ihan liian pitkiksi väleiksi, ja syön luultavasti jatkuvasti liian vähän. Mutta mieluummin liian vähän kuin liikaa. Niin päinhän se on jopa terveellisempääkin En ole koskaan ollut mikään ruoasta nautiskelija, syön elääkseni, en elä syödäkseni, vai miten se meni, ja syön lähinnä sen takia että pitää. Niin masentuneena kuin vähän vauhdikkampanakin syöminen helposti unhotuu. Perusterveellisesti syön, kasvispainotteisesti (kalaa pari kertaa viikossa), enkä noudata mitään kuureja. Samankokoisena olen pysynyt koko aikuisikäni (ja oikeastaan teini-iästäkin) Paino ei vaihtele edes liikunnan harrastamisen mukaan, mikä lienee ihan hyvä asia.
Nyt innostuin tekemään itse tomaattikeittoa :) Tosi mielikuviteuksellista mutten ollut tehnyt sitä ikinä ennen itse.. Isot miehet tarvitsevat vähän enemmän energiaa ja vatsantäytettä, joten tein lisäksi ihan uunileipiä (en välttele hiilihydraatteja :)
Emilillä oli pitkä päivä eilen. Lukio on alkanut ihan täydellä höngällä, päivät ovat seitsemän kahdeksan tuntisia ja läksyjä siihen päälle kahden kolmen tunnin tarpeiksi! On todella rankan tuntuista. Otti pitkän matikan ja fysiikan ja ne tietävät enemmän stressiä ja tekemistä. Matikka on jo nyt niin vaikeaa että ysin peruskoulumatikalla on tekemistä, eikä kaikkea saa edes ratkaistuksi. Onneksi perheestä löytyy puoliso joka osaa opettaa ja neuvoa. Huh!
Emilillä on kunnianhimo korkealla nyt, huolestuttaa jos ottaa lukion liian raskaasti ja uuvuttaa itsensä loppuun, nyt on kuitenkin koulua mennyt vasta viikkon.. Eilen tuli kirjastosta läpimärkänä rankkasateen alta, missä oli ollut tekemässä läksyjä kolme tuntia! Tähtää korkealle (on puhunut esikouluikäisestä asti että haluaa lääkäriksi tai arkkitehdiksi), mutta aika hurjalta tuntuu. Kaikki. Vaatimukset ja opiskelupaine. Ja omat vaatimukset itseään kohtaan. Eilen nukahti seitsemän aikaan illalla vaatteet päällä ja nukkui aamuun asti..
Itse voisin ottaa palasen ahkeruutta ja kovaa työskentelyä. Työelämässä se ei tällä hetkellä ole mahdollista, muttta muuten elämässä kyllä. Itseni kanssa. En silti valita, vaikka syytä olisi. Negatiivisuus syö, ja myy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti