tuuli tuule

ja pyörän kanssa kuljeta minut taas rannalle. Kuulostaa ihan siltä kuin elämini olisi pelkää päivänpaistetta ja lomailua erilaisilla rannoilla täällä upeissa maisemissa, meren rannalla. Ei tietysti valittamista maisemissa, mutta kaipaisin muutakin. Yleensä silti hakeudun meren läheisyyteen, aurinko ja tuuli tekee aina paremman olon, huuhtele ja valaisee oloa, ehkä? Kaikenlainen luonto kelpaa. On seurana. Antaa tilaa.

Olen oman pääni kanssa informaatiotulvassa, isossa risteyksessä sen suhteen, että mihin ryhdyn, vanhat vaan pitävät kiinni ja estävät sen näköalan pidemmälle. Sitä näköalaako sitten etsin? Toistan aina samaa, niin kauan että uskon ja löydän jotain. Nyt lievitän kipua ja katson kasvukipuni. Särkyäni lievitän.

Olen arka vaikka rohkea

Epävarma vaikka itsevarma.

Ennakoiva vaikka heittäytyvä.

Varautunut mutta spontaani