Mietin välillä että mitä järkeä tässä on, käydä rannalla oleilemassa auringon alla, käydä uimassa. Olla. Ja kuvata ne hetket ja laittaa kuvat blogiin. Mutta mitäpä järkeä oikeastaan missään on? Eikö kannata tehdä sitä mikä kivalta milloinkin tuntuu. Jos tuntuu. Ja tehdä sitä niin paljon kuin huvittaa. Aina ei tosiaankaan tunnu, muttei se sulje pois sitä, että joskus voi tuntua. Jollain tasolla edes. Eikä kaiken tarvitse olla järkevää tai tarpeellista. Tai vakavaa.
Itselleni selitän bloginpidon ja kaiken tämän esiintymisen milloin missäkin sillä, että mitä enemmän saan hyviä hetkiä tallennettua mieleen, itselleni visuualisuus, ja kuvamuisti, mikä itselläni on paras muistamisen tapa (muuta muistia ei paljon ole:), on tärkeää ja tulen itse hyvälle mielelle kun katselen auringonpaisteisia kuvia joskus kun ei ehkä tunnu kivalta. Tai jos ei tunnu silloin kivalta vaan ärsyttää, voin ajatella että joskus on ainakin tuntunut kivalta ja ollut hyvä mieli.
Tänään on.
Ja tulee ehkä uudestaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti