sunnuntai 3. elokuuta 2014

kasaria

Katsoin eilen Mona ja palavan rakkauden aika- elokuvan, josta tuli ihanasti 80-luvun tunnelmat ja nostalgia mieleen. Elokuva oli kuvattu -83, siihen aikaan olin vasta vähän yli kymmenvuotias. Kaikki näytti mielestäni ihan samalta silloin, kuin nyt elokuvassa; tyylit, musiikki, autot, pyörät, puhelimet. Kaikki se meno, reuhaaminen, hauskuus, huolettomuus, meneminen ja maailma avoinna. Myös suuret surut ja pettymykset, mutta muistan olleeni nuorena iloinen, enimmäkseen. Rämäpäinen ja yllytyshullu, mutta positiivinen ja herkkä höppänä, jo silloin. Mustempaa ja angstisempaa aikaakin oli, olin mitä milloinkin.

Hassua miten samanlaiseksi sitä tuntee itsensä vielä kolmekymmentä vuotta myöhemmin. Voi apua! Miten nopeasti aika menee. Se perusminä olo ei taida koskaan muuttua, varmaan ihan vanhanakin sitä tuntee itsensä samanlaiseksi kuin joskus viisitoistavuotiaana. Se ihan perusperus olo. Mutta miksi sitä muuttuisi, siitä perusminusta? Ehkä mitä vähemmän siitä muuttuu perusluonteeltaan on hyvä, jos vielä keski-ikäisenäkin on osa sitä iloa ja elämänuskoa jäljellä mitä nuorena, on se varmaan ihan hyvä juttu? Ellei sitten ole kokonaan jämähtänyt sinne eikä ole uskaltanut elää elämää eteenpäin. Varmasti osaltaan siellä, osittain täällä.

Kehitystä ja ajatusten jalostumista on -toivottavasti- tapahtunut, teini-iän yli on kasvettu ja asioita aikuisen elämässä saavutettu. Sellainen leikkimielisyys ja keveys kaiken vakavuuden ja totisuuden ja huolten seassa ei liene kuitenkaan pahitteeksi.

Kuvissa aikalailla järjestyksessä kuvia kahdeksankymmentä luvun alusta loppuun.

Omakuvia otettiin tuohonkin, filmikameroiden, aikaan, ei tosin itse. Paljon parjataan selfieitä, mutta omakuviahan on aina otettu tai tehty. Useilla taidemaalareilla oli aiheena omakuvan maalaaminen, ettei tämän lainen itsetutkiskelu ja luovuus ole ihan uusi juttu tämäkään. Ennen kuvia ei nähnyt heti ja filmin kehitystä ja kuvien näkemistä oli hauska odottaa :)


Ihka ekaa fanitusta (melkein) Barbi-leikkien jälkeen. Dingo-hysteriaa. Poskessa lukee NIPA <3


Punainen tukka ja siniset meikit


Peruskoulun loppumisen aikoihin. Vapaus :)



Olisko nää olleet niitä madonna-aikoja


Vähän tummempaa hommaa



Skotlannissa 80-luvun lopulla permanentissa


Ysärin ja aikuiseksi tulon kynnyksellä (muutin kotona, avouduin ja sain pian lapsen)



T. Ansku

Ps. pitäisi opetella taas hymyilemään enemmän :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti