Toissapäivänä oli iso päivä; kävin kirjastossa (yksin) istuin kahvilassa kahvilla ja kiertelin kaupoissa. Ruokakaupassa ja kirppiksellä. Shoppailu ei enää oikein onnistu muualla, UUF.issa tuli pyörähdettyä ja löysin ihan kivan mustan Vilan kotelomekon (elokuun lopun mennon. Joka ei ole siis kuvissa) Kalliiden tavaroiden tai vaatteiden perään en ole ikinä ollut, ihan hyvä nykyisen tilanteen kannalta. Pienen eläkkeen siis.
Onhan noita kivoja asioita kuitenkin, vaikkei usein aamuisin siltä tunnukaan. Lukeminen ja kirjoittaminen leffojen katselun lisäksi on taas vähän enemmän kuvioissa kun ei tarvitse olla polkemassa rannalle koko ajan ja nyt:) Kaupassa käyminen on nyt kuitenkin jo päivän meno..
Terapeuttilistan (epätoivoinen) kahlaaminen on taas käynnistynyt. Eteenpäin sano elävävän mieli.
Löysin tänne Kalastajan vaimon kautta:) Sulla on tosi mielenkiintoinen blogi, yhdistettynä lifestyleä ja ajatuksia, kiitos siitä ja jään varmasti lukijaksi! Mun äitini sai myös diagnoosin joskus neljävitosena ja se selitti kyllä paljon koko lapsuuteni ajan jatkuneita oireita ja levotonta elämää yms. Äitini on nyt sairaseläkkeellä. Olen tutustunut sairauteen kirjallisuuden kautta itse ja istunut terapiassa itsekin kolmisen vuotta niitä lapsuuden traumoja käsittelemässä. Paljon voimia syksyyn, tiedän että ne on vaikeita kun itsekin kärsin!
VastaaPoista