tiistai 2. syyskuuta 2014

rannalla täällä ja tuolla

Syksyisen aurinkoiset, kirpeät pihlajamarjan punaiset ja kanervan lilat, raikkaan männyntuoksuisen aurinkoiset tiistai-iltapäivän terveiset täältä!  

Kohtalaisten maailmantuskailujen saattelemana lähdin taas metsään kuljeskelemaan kameran kanssa (kuvat tosin eiliseltä kävelyltä, tältä päivältä on jo uudet:) Happea tarvitsee haukata, muttei kauhean paljon pidemmälle vaan yksin kertaisesti tee mieli lähteä. Mutta positiivista siinä on, ettei ole pakko, ja saan vahvistua kaikessa rauhassa. Toistaiseksi ainakin, kunnes haluan jotain muuta. Kaivan sen vielä sieltä, mutta nyt keskityn tähän hetkeen.

Voi miten paljon on surua ja murhetta ihan sydämen täydeksi asti. Ihmisillä, läheisillä, tutuilla ja tuntemattomillakin. Sotaa ja muuta epäjärjestystä. Sairauksia. Se sodan uhka. Pelottaa joka aamu avata telkkari ja kuunnella sieltä uutiset (sopii keskittymiskyvyttömälle, voin kuljeskella touhuamassa yhtä ja toista aamupuhdetta ja kuulen uutiset luettuina:) mutta siinäkin tapauksessa hetkessä eläminen lienee paras vaihtoehto. Mistä näitä tietää. Eikä liikaa kannata ajatellakaan.

Flunssa on taittunut aika hyvin, aamulla oli ääni poissa, mutta päivän mittaan olo aina selkenee ja paranee ja pieni reippailu tekee vaan hyvää. J on reissussa, Atlantin toisella puolella asti. Eilen parikymmentä tuntia matkan tekoa ja nyt vuorokausirytmit niin sekaisin ja vuorokaudenaika niin eri, ettei paljon voida yhteyttä pitää. Kun toinen valvoo, herää toinen. Mutta pieni ero tekee vaan hyvää:)












Rannan on vallannut nyt syksyn tultua toinen sakki

:)





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti