salia ja mustikkasuklaata

Sadepäivä, ja kamera kärsii taas, en vaan osaa pysyä siitä erossa, valokuvaamsiesta siis. Ja jos en pääse ulos kuvaamaan, kuvaan sitten kotona kotia, ja itseäni. No, jonkinlaista itseutkiskelua ja mitä lie. Kuvissa itsensä näkee eritavalla kuin peilistä, en tiedä miksi. Ehkä peilissä tollottaa aina sama naama, kuvissa aina vähän erilainen, ja lopputulos on aina yllätys linssin tällä puolella. En tykkää olla kuvattavana, mutta itse itselaukaisimella otetut kuvat ovat mieluisempia. Joskus se on suttuista hommaa, joskus taas ei, mutta eipä tämä nyt niin tieteellisen tarkkaa tarvii olla. Itseilmaisua, mikä mun kohdalla tarkoittaa jotain lätkimistä äkkiä vähän sinnepäin :) Olkoon tämä tällainen kuvapäiväkirja. Kiva se on sitten vanhana muistella ja katsella räjähtäneitä aamukuvia ja -naamaa.

Olin lähtevinäni salille, kiskoin jo treenivaatteet ja asettelin kaikki tarvittavat tavarat oven eteen, etten pääsisi unohtamaan mitä oli tarkoitus tehdä ja minne mennä, eikä tekosyitä olla lähtemättä olisi, niin paljon ainakaan. Nyt alkoi  satamaan vettä, ihan vaakatasossa tulee vettä kovan tuulen siivittämänä, joten en lähde minnekään, pyörällä olisi ollut tarkoitus mennä, mutta en tonne lähde. Hyi. Niin innokas en ole.

Tai en oikein innokas ollenkaan. Saleilu ei ole nyt hetkeen innostanut yhtään.. Mieluummin olen pyöräillyt pitkin ja poikin, rantoja pitkin ja asettunut aina jonnekin hetkeksi lepäämään ja ihmettelemään. Vaikka pyöräily on ehdottomasti hidasta mummopyöräilyä, ei mitään sellaista pikamenoa mitä tuolla maantiellä näkee. Huh, sellaiseen en kyllä alkaisi. Olen aika mukavuudenhaluinen eikä mitkään maratonit tai muut koettelemukset ole ollenkaan mun juttu. Kerran viikossa sentään voisin käydä reippaammalla liikuntatunnilla tai siellä salilla. Nyt on ollut vaan aika nihkeää. Ei huvittaisi. Fit-lehdistä yritin hakea inspiraatiota, mutta ei onnistunut. Salikortti on ollut kukkarossa jo seistemän vuotta säännöllisesti, pari muutaman viikon- kuukauden taukoa pidän vuodessa, mutta enimmäkseen luulen kuntosalijäsenyyden kannattavan.

Eilen illalla maistui liikuntaa enemmän suklaa, maistoin sitä Fazerin uutta mustikkasuklaata, oli muuten hyvää teen kanssa, nami :) Painoon herkuttelu silloin tällöin (no, nyt kesällä se ei niin silloin tällöin ole ollut) ei mulla niin vaikuta, olen ollut aina samankokoinen suunnilleen, sama vaatekoko oli kymmenen ja melkein kaksikymentä vuotta sitten, viisikiloa on yksi vaatekoko, välillä vaatteet puristaa ja välillä ovat liian isoja, mutta keskiarvo on ihan hyvä. Nyt en nipota silti. Enkä lähde sateessa jos ellei ole pakko )

Hyvin tämä sadepäivä kuluu kotonakin, aika ei käy pitkäksi. Eilen siivosin koko huushollin ja tänään on vuorossa sohvan pesu, irtopäällisten siis, ja kone on pyörinyt jo pari kierrosta.

Sellasia :)