Nyt olen päässyt nauttimaan aurinkoisista päivistä. Niin kuin kirjoitin aikaisemmin, tykkään niistä silloin, kun voin olla jossain ihan rauhassa, jossain mukavalla tuulisella ja hiljaisella paikalla, missä ei liikaa -tai mielellään ollenkaan- muita ihmisiä ole. Aurinkolahden ranta matkan varrella Uutelaan Skatanniemelle ajellessa (tai kävellessä) on niin tupaten täynnä ihmisiä, lähinnä yli-ruskettuneita ja -treenattuja, jotka seisoskelevat siellä täällä itseään esitellen. Mä haluan mieluummin muualle, ja näitä yksityisrantojakin löytyy kun vähän jaksaa pidemmälle lähteä, pyörä on siinä hyvä apuri.
Olin eilen kahdella eri rannalla, ensin Skatanniemessä ja kun tuuli kävi kovemmaksi ja tuli kylmä, ajelin Kallahden suuntaan sille samalle pienelle hiekkarannalle missä sunnuntainakin oltiin. Nelisen tuntia olin auringossa ja reissussa, kotiin tullessa päästä huippasi jo hiukan enkä ole ihan paras tuolla liikenteessä pyörän kanssa, äkkijarrutuksia jouduin tekemään kun toikkaroin pienessä auringonpistoksessa ilmeisesti. Vaivun ilmeisesti helposti omiin ajatuksiini, enkä havannoi mitä ympärillä tapahtuu. Pientä terästäytymistä voisin ottaa mukaan tuohon hommaan..
Illalla käytiin vielä Sipoossa iltakävelyllä, ajeltiin autolla pieneen kalastajakylän oloiseen pikkukylään ja rantaan. Hieno ja kodikkaan oloinen paikka sekin, joskus ajeltiin vahingossa siitä läpi ja nyt jalkauduttiin sinne. Mukavan mäkinen ja rauhallinen vehreä paikka, satama ja ihan muutama vanha puutalo, käveltiin pikku lenkki ja käytiin ilta-jäätelöllä sataman kahvilassa.
Eilen illalla sai ikävän kurkkukivun, on outo kun tuntuu ihan eri paikassa kuin missä kurkkukipu yleensä tuntuu, syvemmällä nielussa. Mikä lie ruokatorven ärsytys, syöminen sattuu. Yöllä heräsin siihen särkylääkkeestä huolimatta ja tänään on yhtä ikävä kuin eilenkin. Illalla meinasin jo repiä paniikki siitä, mutta vaiva on pysynyt ihan samanlaisena, joten tuskin tää suurempaa vaaraa tai hätää on. Siitepöly ehkä ärsyttää.
Tänään on sadepäivä ja lämpötila alle kymmenen asteen, melkoisen iso muutos menneiden päivien helteille. Ehtiipä olla kotona ja tehdä jotain täällä. Kaikki pinnat on ihan vaalean siitepölyn peitossa. Jotain tarvitsisi ehkä niille tehdä. Tai sitten olen vaan kun ei ole mitään pakollista tekemistä eikä menemistä. En tee mitään-päivätkin on tarpeen välillä. Luulisi että mulla olisi useinkin sellaisia mutta ei ole.. Välillä tunnen melkein syyllisyyttä siitä, että en tee mitään (olen sairaslomalla), varsinkin silloin, kun on eilisenkaltaisia mukavia hyväntuntuisia päiviä, jolloin levitän viltin rantakallioille ja lämmittelen auringossa ja istuskelen tuulessa. Tai ajelen pyörällä pitkin rantaviivoja. Niin kuin olisin aina lomalla. Kiristäviä, ja sellaisia päiviä, kun on vaikea motivoitua edes pysymään hereillä ja poissa sängystä on kuietnkin myös niin paljon, että keskityn positiiviseen silloin kun se on yhtään mahdollista. Onneksi välillä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti