tuulet

Eilen lauantai-aamuyöllä kotiututeen miehen kanssa suunnattiin iltakävelylle, yllätys yllätys, rannalle. Erittäin huonon yön ja huonon olon kanssa, mutta ilma aina auttaa. En pystyisi olemaan kokonaista päivää vain sisällä, ilman että pääsisin ilmavaan, tuuliseen ja mielellään merelliseen ympäristöön. Pahimman ahdistuksen aikaan en yleensä koskaan lamaannu, vaan päin vastoin, olo tulee sähköiseksi ja polttelevaksi, tuskaiseksi ja kiristäväksi. Hermostuttavaksi. Silloin kaikista vaikeinta olisi jäädä vain kotiin tai peiton alle. Ei olisi mahdollista. Kävely rannalla kukkamekossa ei tarkoita aina onnellista ja helppoa, kevyttä ja tasapainoista oloa. Toisilla vain on erilainen tapa kanavoida pahaa oloa. Itse mieluummin liikun kuin jään paikalleni.

Vesi on minulle ihan äärimmäisen tärkeä elementti, ehkä tärkein ja läheisin, rentouttavin. Mun pitää päästä joka päivä meren läheisyyteen, rannalle, se merituuli tuntuu hyvältä ahdistuneeseen oloon, aivan kuin huutelisi oloa jollain tavalla, puhdistaisi. Veden liplatus ja kimmellys tyynellä säällä, myrsykävä meri on vaikuttava ja lumoava myös. Parasta on herätä aamulla mökillä ja nähdä heti jo vuoteesta järvi. Vanhojen suurten koivujen ja leppien oksat ja lehdet kurottuu järven päälle ja se veden liike. Se rentouttaa ja kantaa. Tyynellä järvenpinta on kaunis kuin silkkiä. Aina erilainen, muuttuvainen. Yöllä järven yllä lentelevät lepakot, yölintujen haikeat huudot. Iltasoutelut melkein aavemaisen rauhallisen ja liikkumattoman järven pinnalla.

Viikon päästä alkava miehen loma tietää mökkeilemään pääsyä Savon järven rannalle, mummolta ja ukilta jääneellä mökillä. Mökki on vaan niin suuressa suosiossa ja kovassa käytössä, että sielläolo vuorot jaetaan aina jo hyvissä ajoin kevättalven aikana. Neljästä lapsesta enää kaksi on mökin aktiivisia käyttäjiä, mutta nämä lapsineen ja heidän lapsineen tekee mökin käyttöasteen aika korkeaksi :) Jos hyvin käy (meidän äiti myi suutuspäissään siskoilleen oman osuutensa mökistä pois, mikä ei rahassa mitattuna ole mitään, sähkötön, sisävessaton, parin huoneen kuusikymmentä vuotta vanha vaatimaton mummon-mökki, melkein järvessä kiinni, kostea. Niin kuin vanhanajan saunamökit. Ei mitään ökyilyä, onneksi! Tunnearvossa sitäkin enemmän), saadaan me siskon kanssa mökki käyttöömme viikoksi kesässä. Eli seitsemälle hengelle, kohta kahdeksalle.

Nyt käytetään tämä viikko oman perheen kesken, sisko saa muutaman viikon kuluttua vauvan, eikä uskalla lähteä maalle niin kauas.  Säätiedotukset sille viikolle näyttävät aika surullisilta tällä hetkellä, 13-15 c päivällä, yöllä alle 10c. Se on aika vähän, mökissä ei ole edes takkaa millä sen voisi lämmittää, vain pieni öljylämmitin. Mökillä ei ole kukaan vielä ollut, joten on varmaan aika talvenkalsea ja kostea vielä. Viime kesänä oltiin viikko heinäkuun puolivälissä, ja silloin oli nuo samat lämpöasteet mittarissa. Järvessä kiinni samat astet tuntuvat ihan erilaisilta kuin kuivalla maalla. Kylmä oli, sisälläkin tarvitsi olla monta kerrosta vaatetta ja sormikkaatkin olisivat ollut tarpeen. Toisaaltat uo on niin rakas paikka, että haluan sinne vaikka sataisi pikku-ukkoja :)

Nyt elokuvan katseluun. Pyöräiltiin tänään parinkymmenen kilometrin pyörälenkki J.n kanssa ja äsken käytiin pizzalla. J.n matkatavarat jäivät Heathrown lentokentälle vaihtolentojen tiimellyksessä, eikä ole saanut vieläkään niitä. Soitttelee huolintapalveluun vähän väliä, muttei sielläkään tiedetä edes, missä maailmalla laukkusna vielä menee. Huoh.

Muutama kuva miehen Skotlannin-reissusta kamerasta napattu :) Aina tuulisesta tuulimyllyisestä maasta.