tiistai 15. huhtikuuta 2014

työjuttuja



Pakko oli tulla tekemään nyt laukusta ja töissä käynnistä raportti :)

Eilen liikuin pyörällä kameran kanssa pitkät lenkit. J kaivoi mun mummo-pyörän kellarista viikonloppuna ja laittoi sitä vähän kuntoon ja täytti renkaat, niin että sillä voi ajaa. Ei ole missään tuliterässä kunnossa, ruostettakin on siellä täällä, mutta tykkään. Eikä haittaa. Aikaisemmin siinä oli etutangossa kori, mutta homehtui (kun oli siis ihan korikoria), joten uusi tarvitsisi hommata. Kävin eilen ajelemasa lenkkiä vähän molempiin suuntiin rantaviivaa, Skatanniemelle ja Kallahteen päin. Skatalla on tavallaan Uutelan ja Vuosaaren loppu, kalliot päättyy avomereen ja on tosi hieno paikka. Sieltäkin tuli napattua kuvia vaikka miten paljon, laitan niitä ehkä huomenna tänne. Oli tihkusateinen ja sumuinen, kostea sää, pilvet roikkuivat alhaalla ja aallot löi rantaan. Ei mikään ihan paras pyöräilyilma, mutta ihan kiva oli viilletellä, sen mitä pyörälläni pääsen.

Karujen maisempien jälkeen ajelin Villa Ullaksen kahvilaan juomaan kahvit. Istuin siinä ulkoterassilla, vaikka oli sen verran viileä, että juuri ja juuri tarkeni, kun oli nopea. Rannassa oli monenlaista lintua liikkeellä. Joutsenet ja kanadanhanhet olivat nouseet maalle jaloittelemaan ja pääsivät kuvattaviksi myös. Onneksi olivat ihan hyvällä tuulella ja kesyjä, joskus jonain vuonna joutsen meinasi hyökätä siskon tytön kimppuun kun meni liian lähelle, emolla oli varmaan poikaset juuri silloin ja suojeli sähisten ja pörhistellen niitä. Oli aika hurja kun sähisi ja pörhisteli ja tuli vauhdilla kohti. Mutta ihan ymmärrettävää. Nyt olivat lauhkeammalla päällä. Joutsenet ovat ihania, ja tykkään ajatuksesta, kun pysyvät aina saman puolison kanssa. Usein noita tässä rannoilla näkee, useampiakin pariskuntia varmaankin.

Tänään kävin tosiaan töissä.. Olipa outoa. En pahemmin jännittänyt, niin kuin ajattelinkin. Menin sellaiseen aikaan kun hoitajat olivat kierroksella eikä niitä siellä näkynyt. Onneksi. Esimiehet vaan istuivat siellä huoneissaan. Täytin jonkun työkyvynarviointilomakkeen, mikä menee työterveyteen, sieltä pyydetään käymään lääkärin juttusilla ja ja sen jälkeen sovitaan yhteistapaaminen mihin tulee psykpolin lääkäri ja hoitaja. Ihan mukavan oloinen uusi esimies tuolla nyt on. Ehkä ikäiseni, ja ihan rento, ei mikään kello kaulassa kulkeva tiukkapipo. Vaikka voihan ulkonäkö tietysti pettää. Myönsi työn muuttuneen kiireiseemäksi ja vaativammaksi, kuin mitä se silloin kolmisen vuotta sitten oli. Huh, no eipä kateeksi käy. Puhelin soi siinä ainakin jatkuvasti. Juteltiin syistä miksi jäin pois, tai mihin työnteko ja työkyky siellä päättyivät, silloin kolme vuotta sitten. Ja niitähän on.

Ajatustakaan ei ole siitä, että palaisin enää hoitotyöhön, ja se kuulostaa ihan hyvältä, ettei siihen painostusta enää ole ja muutakin hommaa olisi tarjolla ilman että tarvitsisi uutta työpaikkaa etsiä. Voisin mennä sinne toimistohommiin istumaan, vastailemaan puhelimeen ja tekemään työvuorolistoja ja työnjakoa. Ihan mukava tietysti, että toinen tehtävä ja töitä löytyisi ja järjestyisi toisen tyyppistä kuin mitä se ennen oli. Kaupunki on siinä suhteessa reilu ja varma työnantaja. Mutta en mä erityisen innostunut ole, en nyt ihan kauhuissanikaan, kun tiedän ettei siihen varsinaiseen hoito- tai vuorotyöhän tarvitsisi enää palata. Tylsältähän tuo toimistolla päivystäminen kuulostaa, mutta sellaista kai aika monen työ on. Eikä ole liian raskasta ainakaan. Hoitajaksi musta ei enää ole, eikä tarviikaan olla :)

Mutta katsoo nyt, miten tässä edetään. Esimies kysyi, että eikö mulla käy aika pitkäksi kotona.. :D No, ei kyllä käy. Tylsiä hetkiä ei ole juuri ikinä. Nyt on tuntunut intoa ja vauhtia olevan vähän liikaakin. Tai niin, että stressaannun omaan menemiseeni, yritän välillä mennä lepäämään ihan tietosiesti, mutten nuku, enkä paljon osaa rentoutuakaan. Lukemiseen en pysty keskittymään ollenkaan ja se kyllä vähän harmittaa. Liikkua ja kirjoittaa taas jaksan vähän liiankin kanssa. Eilen illalla taas spinning ulkopyöräilyn jälkeen.

Kuvat uudesta laukusta ja työpaikan rappukäytävästä. Toimisto sijaitsee Marian sairaalan tiloissa ja ennen tuossa rakennuksessa on hoidettu ilmeiseti sodassa haavottuneita. Mutta hieno minusta tuo rappukäytävä, toimistotilat on vähän uudemman aikaiset.
Tullessa kävin katselemassa Lindexillä. Sain takautuvaa eläkettä hieman (päätös tuli tosi nopeasti kun lääkärin lausunto oli Kevaan mennyt) ja sain jotain ostaa itselleni sitten niillä. Ja tuohon laukkuun ja siihen sopivaan huviin sitten sijoitin :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti