Survival Kit

Välillä olo osaa olla tosi ankea, varsinkin aamuisin kun muu perhe lähtee kohti päivän askareita, töihin, kouluun, menoilleen ja asioilleen, muiden joukkoon tekemään ja olemaan, sellaista mitä jaksavat, osaavat ja tuntevat itsensä tarpeellisiksi ja tärkeiksi siellä, minne menvät. Itse kun en ole töissä tällä hetkellä, vaan pidemmän kaavan sairaslomalla, tuntuu olo usein aika kurjalta, yksinäiseltä ja silloin on jotenkin vaikea löytää päiviin sisältöä tai sellaista, mistä tulisi hyvä mieli ja saisi sitä energiaa ja intoa löytää päiviin iloa ja tekemistä.

Käyn paljon jumpassa ja metsässä kävelemässä, aina vaan ei jaksa sitäkään. Kotona on kuitenkin ihan hyvä olla ja pienistä asioista löytyy kuitenkin se positiivinen pohjavire. Ehkä nyt on vaan pakko pysähtyä ja miettiä mitä sitä haluaisi tehdä, mitä tavoitella, tutkia ja kuulostella itseään tarkkaan. Kun muuta mahdollisuutta nyt ei ole, eikä sitä väkisin tulekaan. Päivistä koitan aina kaikesta huolimatta löytää niitä hyviä asioita, niitäkin on kuitenkin paljon. Toisaalta yksin ollessa ja mihinkään kiirehtimättä ehtii huomata niitä pieniä ilon aiheita. Aina ei tarvitse olla kiire, suorittaa, mennä eteenpäin, sterssata, haluta lisää ja juosta pää kolmantena jalkana..

"Luonto on opettaja, joka puhuu sille joka kykenee hiljentämään mielensä.
Jokainen tarvitsee ennemmin tai myöhemmin pysähdyspaikkoja,
joissa voi kohdata opettajansa"

Tämä on seitsemännen joulukalenteriluukun takaa löytynyt ajatus, mikä sopii taas aika hvyin mun nykyiseen hiljentyneeseen elämänmenoon. Jokaisen kai pitää jossain vaiheessa miettiä sitä omaa luontoaan :)