Uusi syksy

Tässä kuvia mun synttäripäivältä, ja samalla ensimmäinen päivitys tänne blogiin pitkän tauon jälkeen. Mulla on ollut yli vuoden blogihiljaisuutta mutta nyt jokin sai taas kaivamaan salasanat (ja melkein blogin osoitteen :) esille. Paljon on tapahtunut kaikenlaista.

Täytin lokakuun toiseksi viimeisenä päivänä 44 vuotta, en voi tajuta että olen jo tämän ikäinen, en mikään nuori enää, mikä välillä unohtuu. Minusta tuntuu etten tässä nyt kovin paljon ole pohjimmiltaan muuttunut, tietenkin viisastunut jonkun verran, rauhoittunut ja tuntuu oma paikka elämässä löytyneen (en sillä että sen kaikilta osin hyväksyisin tai olisi tyytyväinen), se tärkein, oma perhe. Lapset ihanat, jo melkein aikuiset, tyttö jo aikuinen, 23 vuotias ja poika 16. Kaikista vaikeista vaiheista huolimatta ihania rakkaita tavallisia ihmisiä. Läheisiä. Mies jota ikävöin kun ollaan erossa hetki (kohta pari viikkoa kun lähtee työmatkalle "rapakon taakse"), vaikka ollaan oltu yhdessä viisitoista vuotta! Ihan hyvin siis. Mutten usko ikinä tulevani vanhaksi ja viisaaksi sillä tavalla että tuntisin olevani valmis. Keskeneräistä ja kehittymistä koko ajan. Mummoni aikoinaan sanoi ettei " ei ikinä valmiiksi tule", tasapainoinen olo toivottavasti kasvaa iän mukana.

Samalla vanheneminen on tehnyt kyllä väsyneemmäksi, vaikeammin innostuvaksi, ja peilikuva säikäyttää lähes poikkeuksetta, joka päivä. Naama harmaantuu, samoin hiukset (no, luonnon vaaleissa hiuksissa on kuulemma harmaata jo lapsilla :) Maan vetovoima tuntuu -ja näkyy jo kovemmin. Välillä harmittaa ulkoiset muutokset, mutten jaksa niistä kauhean huolestunut olla. Nykyään, viimevuosina olen muuttunut enemmän luonnollisemmaksi; en värjää hiuksia enkä juuri meikkaa, päällekin sattuu entistä harvemmin mitään kovin mietittyä. Vaatekaappia tulee useammin karsittua kuin lisää sinne ängettyä. Vähän tilanteen pakosta mutta luonnollisuuteen päin. En ole ihan varma onko se hyvä asia : D 

Tuleva eläkeläinen myös, ensi vuonna, 20 vuotta ennen aikojani. En ole ikinä päässyt sisään työelämän kunnolla, muut asiat on tärkeämpiä ja olen niihin voimavarani käyttänyt kun ne ovat rajalliset kuitenkin olleet aina. Lapsiini ja kotiin. Työelämästä luopuminen ei harmita mutta asettaa tietyn odotuksen itselle, etten vaan jää kotiin sammaloitumaan kun pakollista lähtemistä ja siinä luonnostaan tulevaa sosiaalisuutta. Varsinkin kun lapset eivät enää pieniä ole, eivätkä tarvitse minua koko ajan. Vapauden eläke tuo, olen fyysisesti terve, niin aikaa ja voimia voisi olla vaikka mihin. Sairaus minkä takia eläke myönnetään ei elämää helpommaksi tee, muttei mahdottomaksi. En sure eläkkeelle jäämistä siis : )

Synttäripäivä meni kivasti, oman perheen kesken. Eletään aika pieniä kuvioita, minulla ei ole oikein kavereita joita tapaisin, enkä omaan sukuni, tällä hetkellä en edes vanhempiini ole tekemisissä juurikaan. Joten isoja juhlia ei ollut tälläkään kertaa luvassa, mutta hyvä niin ja toivomukseni mukaista.

Edellisenä päivänä huomasin jo salaperäisiä merkkejä, poika oli siskonsa luona tavallista pidempään ja mies teki salaperäisiä yllätysreissuja kauppaan.

Edellisenä päivänä sain myös postin välityksellä kaksi ihanaa lahjaa ystäviltä <3

Synttäriaamuna sain herätä  miehen ja pojan herättämänä, valmiiseen juhla-aamupalapöytään ja lahjan sain, ison taulun pariisilaisesta katunäkymästä, olin tuota toivonutkin aikoinaan ja ihan sopiva on tuohon tyhjään isoon tylsään valkoiseen seinään. Avartaa vähän näköalaa ja on katsottavaa : ) Mietin tuohon kohtaan tekeväni useasta pienestä taulusta seinäkollaasin mutta nyt on tuon näköinen.

Aamupalaksi oli suklaakakkua ja kahvia : )

Päivällä kävin polilla haastattelussa ryhmäterapiaa varten, oli siis jotain menoa. Kyseinen hoito tuntuu vähän vieraalta mutta aina on hyvä että jotain on mikä mahdollisesti liikuttaa ja aktivoi eteenpäin. Haastattelun jälkeen olin silti vakuuttuneempi että jotain muuta pitäisi olla..

Iltapäivällä edellisiltana alkanut salamyhkäinen toiminta jatkui perheen osalta : ) Myöhemmin mies ja lapset tulivat kakun kanssa. E oli käynyt siskon luona pari iltaa leipomishommissa <3 Käytiin vielä ulkona syömässä ja sen jälkeen tultiin kotiin syömään kakkua ja katsomaan Vain   Elämää-ohjelmaa telkkarista. Pari Halloween-poikavelhoa yllätti soittamalla ovikelloa ja äkkiä olivat jo eteisessä seisomassa..

Myöhemmin vietiin tyttö kotiin. Aika paljon väsytti jo illalla. Kaikki tekeminen, vaikka kivakin väsyttää helposti minut. Ihana päivä oli, just sopivan rauhallista juhlintaa minulle : )

Tästä on hyvä toivoa hyvää tulevaa vuotta itsellekin, taitoa huomata hyvät asiat ja silti hyväksymään sen ettei kaikki ole hyvää mutta opetella, ottaa selvää ja tulla toimeen asioiden kanssa joita ei voi muuttaa. Laittaa ne omille paikoilleen. Huomionsa vaikeat asiat tarvitsevat, eivätkä ne silmiä sulkemalla katoa tai väkisin itseään positiivisuuteen vaatiminenkaan ei toimi. 

Oppia ikä kaikki : )

maalauksellista

Terveiset maalisormiselta minulta :)

Viime päivät olen vaan piirtänyt ja maalannut, välillä käynyt vain nukkumassa ja syömässä. Kuvallista ilmaisua nyt näin päin. Ihanaa, olen niin innostunut. En edes muista koska olisin piirtänyt näin paljon ja inspiraatiota tullut monesta paikasta. Tänään kävin lainaamassa kirjastosta Picassoa, Monetia, Matiseeta ja pari maalausopasta tarttui mukaan myös.

Oma tyyli on etsinnässä, teen värikästäkin, mutta lyijykynäpiirrokset ovat mieluisimpia. Suuremmalla pinnalla maalaaminenkin voisi olla menevää ja lennokasta, pienelle paperille harvahapsisilla pensseleillä maalaaminen on vähän tuskaista. Enempiä maalaustarvikkeita en ole ehtinyt vielä hankkimaan, mutta jotain onneksi on :)

harmaa hiiri

syksyisellä rannalla

Pari kuvaa toissa päivältä pikaisen lenkin varrelta. Ensimmäistä kertaa tänä syksynä piti vetää päälle jo paksumpaa villakangastakkia ja silti oli kylmä. Hrr.. Pitkälle en viitsinyt lenkkeillä (kamera mukana totta kai:) silloin vielä flunssan kourissa.

Nyt on mennyt pari päivää nenä kiinni piirustus papereissa, kyniä ja pensseleitä heilutellessa.  Yllättävä inspiraationpuuska todella monen vuoden tauon jälkeen, mutta ihanaa. Nyt tuntuu, ettei muu toiminta onnistu niin hyvin, lukeminen ja kirjoittaminen on hankalampaa, pää on kai eri kierroksilla nyt kun kuvallista ilmaisua pukkaa :)

Joten kuvaterveiset nyt vaan :)

Kivaa viikonloppua!

syystalvi

Paleltuneet nuhanenät kotona :)

Hrr, tänään olin niin reippaana että valmistauduin (puoli)reippaana lenkille. Olen ikäväkseni huomannut, että fyysinen kunto on huonontunut tosi paljon koko kesän liikkumattomuuden takia. Selkä kipeytyy ja olo on muutenkin kankeampi. Ikävää, mulla kun ei yleensä mitään kroppakremppoja ole ollut (koputtaa puuta). Jumpallekin pitäisi siis innostua, mutta nyt ei kyllä fyysiset harrastukset kiinnosta lainkaan. Aamullakin otin kameran mukaan ja ajattelin yhdistää kuvailun lenkkeilyyn. Luovaa liikuntaa :)

Kuvaaminen, ja lenkki, supistui tässä pihan ympäristössä kuvaamiseksi, (ja kotona ahkera lukiolainen suostui kuvaan myös ensimmäisestä kokeesta tultuaan :) koska oli todella kylmä ja satoi lunta, tai jotain höttöä. Pikainen kauppareissu ja äkkiä kotiin, villasukat ja lököpöksyt jalkaan. Ihanaa. Sain kirjeenkin. Ja eilen illalla aloitin uuden kirjan; Cristina Lopez Barrion Mahdottomien rakkauksien talo. Vaikuttaa ihanalta, satumainen tarina 1800-luvun espanjalaiskylästä, sen asukkaista ja nimensä mukaan rakkaudesta. Kirjoitettavaa ja luettavaa riittää <3

Ensimmäisessä kuvassa siskontytön nimikirjaimet. Viikko sitten sunnuntaina vietettiin nimijuhlia <3

lukemista

Syysterveiset kirjojen keskeltä

Pientä taukoa pidellyt, mutta nyt sain kamerasta kiinni ja oma, edelleen oikuttelevan, koneen päälle niin ajattelin laittaa pari kuvaa terveisiksi. Olen käyttänyt pojan (paljon hienompaa kuin omani!) konetta, mikä on, pitää sanoa, ilokseni vähentänyt kovasti netissä viettämäni ajan määrää.

Sen ajan olen käyttänyt kirjeiden kirjoittamiseen, kymmeniä kirjoitettuja sivuja, ja lukemiseen, tuhansia luettuja sivuja. Tai tuhat mennyt ehkä parissa viikossa. Olen lukenut Delphin de Vigan Yötä ei voi vastustaa, Laura Lähteenmäen Ikkunat yöhön ja Louise Erdrichin Pyöreä talo. Edellisissä aiheena kaksissuuntainen mielialahäiriö ja toisessa sukupolven masennus. Nyt aloin lukemaan psykologiaa, psykoanalyysiä Elina M. Renkolan Intohimoinen nainen.

En ole lukemiseltani malttanut juuri edes ulkoilla, viihdyn niin hyvin kirjojen maailmassa itsekseni! Olen joskus kun luin vähemmän, tai en juuri lainkaan, että lukeminen on pakenemista oikeasta maailmasta, omasta elämästä, mutta siellä korvien välissähän se elämä on, ja kukin ymmärtää lukemansa oman elämän ja ajatusmaailman kautta. Muistikuvin ja maisemin.

Muutkin lukevat täällä, J on tarttunut kehumiini kirjoihin ja E lukee koko ajan myös, viikonlopunkin pysyi kotona ja luki ja lukee parhaillaankin. Nyt sillä on lukion ensimmäinen koeviikko. E.ssä on vähän perfektionistin vikaa ja enemmän saan olla toppuuttelemassa ottamaan rennommin ja lepäämän välillä, kuin muistutella lukemisesta. Tavoitteet on korkealla (lääkis tai arkkitehtikoulu) ja on totta kai hienoa että ymmärtää ja osaa niiden eteen toimia. Lepokin on tietysti tarpeen.

Mä olen täällä tsempparina ja evästäjänä. Nyt kahvitauon paikka :)

Maailman ihanin tyttö

..jokaisella ihmisellä on oikeus kokea itsensä arvokkaaksi ja rakastetuksi.
Mulla oli tämä Maailman ihanin tyttö kirja lainassa joitain viikkoja sitten. Pidin sitä itselläni aika pitkän aikaa ja palasin katselemaan kuvia aina välillä. Muiden kirjojen tarinoiden lukemisen rinnalla oli kiva olla myös jotain valmista kuvitusta, ei vain sitä, mitä oma pää tuottaa lukiessa (jos hyvin käy: ) Kirjojen mukaansa tempaava flow tunne ja se kuvamaailma, mikä kirjaa lukiessa tulee, on ihan omaa luokkaansa kokemuksena. Pidän myös valokuvaamisesta (yllätys:) ja tykkään katsella muidenkin ottamia kauniita kuvia. Tämän kirjan kuvat olivat ihanan satumaisia ja kirja muutenkin todella kaunis!

Olen aikoinaan piirtänyt ja maalannut, enää en, en edes muista milloin olisin tarttunut värikyniin tai pensseliin. Liian kauan. Kesällä yritin innosta ja pakkasin mökille piirustus tarvikkeita mukaan. Itse en saanut ryhdyttyä tuumasta toimeen, mutta lapset piirsivät innokkaina. Ihanaa! Lapsina (ovat nyt siis 22 ja 15-vuotiaat) piirsivät koko ajan, kuten minäkin, lapsena.

Miten piirtäminen sitten liittyy tähän. Olisin halunnut ottaa mallia kirjan kuvista ja piirtää niitä (silloin kun piirsin tai piirrän, piirrän -melkein- aina ihmisiä), mutta otinkin sitten vaan valokuvia. Enemmänkin olisin voinut, huomaan nyt. Piirtämisessä ja valkokuvaamisessa on kuitenkin aika paljon samaa. Molemmilla tavoilla voi ikuistaa kuvin hetken, kauniit yksityiskohdat, hetken tunnun ja näyn.

Mutta niin, kirja itsensä kauniina näkemisestä, tai näkemiseksi. Voimaannuttavan kuvan kirja. Kirja siitä miten tärkeää jokaisen on tula nähdyksi itselle kauniina. Nähdyksi ja hyväksytyksi.

 

rakkauksien talo

.. muutamia kirjeitä, paria kirjaa, siskon kanssa kahvittelua, Tove Janssonin taidenäyttelyä, nepalilaista ruokaa ja työkyvyn arviointia myöhemmin. Ja toki J.n paluuta turvallisesti työmatkalta Atlantin takaa. Ja sen välissä olleen viikon selvästi välejä parantava vaikutus, ja nyt tavallista arkea :)

Eilen työkykyä ja sen arviointia, tai minun arviointia työntekemistä silmällä pitäen. Mitään ulkopuolista ei siis arvioitu (vaikka huonosti käyttäytyneen työterveyslääkärin käytöksestä, kolmannessa persoonassa minusta puhuessaan) antoi ehkä niin ymmärtää. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Uusia seikkailuja kohti, uutta ammattia ja työtehtävää entisen vakituisen työpaikan ja vakanssin turvin. Ihan hyvä tilanne. Vuosi varmaa (vaikka kapeaa) toimeentuloa ja sen turvin uusien askeleiden suunnittelua.

Heikko, mutta hiukan läpi paistava, toivo helpotuksen rinnalla koittaa nostaa päätään. Varmaa tai selkeää ei ole mikään, mutta niinhän se on ihan kaikessa. Mikään ei ole niin varaa kuin epävarmuus.

Niillä aatoksilla tänään eteen päin!



Niillä aatoksilla tänään eteen päin!

:)